Keltaiset kaunokaiset: Parmesaanilla höystetty kantarellipaistos

Kantarelli- ja tattisesonki aloitettiin tänä kesänä mukavan ajoissa, viime viikolla! Ensimmäiset keltaiset kaunokaiset löytyivät Keski-Suomesta, herkkutatteja taas täältä Lounais-Hämeestä. Ja löytyi täältä niitä rellejäkin.

Kantarelleistä on ehditty tehdä jo perinteinen kermainen kastike, tatit menivät kuivuriin. Osa relleistä nautittiin paistoksena, koska kermat olivat unohtuneet kaupan hyllylle. Onnekas juttu, koska tästä tulikin ihan todella hyvää. Tarkkoja määriä ei oikein ole, tämä oli taas näitä kokeile ja maistele-tuotoksia.


Parmensanilla höystetty kantarellipaistos

2 kesäsipulia varsineen
(1/2 solo valkosipuli)
klöntti voita
noin 1 litra tuoreita kantarelleja putsattuina ja viipaloituina
loraus valkoviiniä
tuoretta timjamia
tuoretta lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria
parmesaania lastuina

Silppua sipuli ja osa niiden vihreistä varsista. Paista sitten pannulla kantarelleista neste pois ja siirrä ne hetkeksi sivuun. Laita pannulle kunnon kimpale voita ja kuullota siinä sipulit raukeiksi. Laita sienet takaisin pannulle. Paistele hetki. Lisää loraus valkoviiniä ja anna sen haihtua. Mausta tuoreella timjamilla ja silputulla persiljalla, rouhaise mustapippuria myllystä ja hipaus suolaa. Ropsauta mukaan parmesaanilastut ja tarjoile. Sopii oivasti grillatun lihan tai kalan seuraan.

NB: Valkosipuli on valinnainen, joissain tapauksissa se peittää kanttarellien makua, joskus se on kuitenkin ihan paikallaan. Makuasia.

Mansikkasalsa

Kesäparatiisin mansikkamaalta keräiltiin viimeisiä, pikkuisia mansikoita. Mustikka- ja vadelma-aika on jo alkanut ja ihan tuota pikaa ovat myös herukat, hapankirsikat ja karviaiset kypsiä ja maukkaimmillaan.

Mansikoita on meillä namiteltu jo vaikka millä tavalla, mutta tämä salsa oli vielä kokeilematta. Maailmalta Pastanjauhannan ja Pumpkinjamin keittiöiden kautta mansikkasalsa laskeutuikin myös soppakellarin ruokapöytään. Nautimme salsan parilalla paistetun halloumin ja kanan kera. Ihastuttavan raikasta, mehukasta ja kirpsakkaa!


Mansikkasalsa

½ l tuoreita mansikoita
2,5 dl kirsikkatomaatteja
1 tuore punasipuli
tuoretta silopersiljaa
1 rkl balsamicoa
1 tl vastapuristettua sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
loraus hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Poista mansikoista kannat ja viipaloi. Pese kirsikkatomaatit ja leikkaa ne viipaleiksi tai neljään osaan. Pilko pieneksi punasipuli ja osa sen varresta. Hienonna silopersilja.

Sekoita ainekset kulhossa. Mausta balsamicolla, sitruunamehulla, oliiviöljyllä, hunajalla sekä suolalla ja pippurilĺa. Peitä kulho ja laita jääkaappiin tekeytymään. Tarjoile paistetun kalan, kanan tai halloumin kera.

Helleherkku: limetti-mascarponejäätelö

Viimeviikon kyläpaikassa oli käytössä jäätelökone. Pakkohan sitä oli testata! Kirjasta nimeltä Jäätelö, täydellinen nautinto, löytyi houkutteleva ohje limetti- mascarponejäätelöön.

Jäätelön rakenteesta tuli aika tiukka, voi olla että perinteisempi massa kanamunineen olisi antanut pehmeämmän rakenteen. Joka tapauksessa tämä valmistui helposti ja nopeasti ja lopputulos oli raikkaan makuista ja viilentävää. Toisethan nautti tämän kinuskikastikkeen ja kermavaahdon kanssa, ettei olisi niin kirpeää... Makuasioita. :)

Limetti-mascarponejäätelö

1,5 dl vastapuristettua limemehua (n. 4 limeä)
500 g mascarponea
175 g tomusokeria
1,5 dl kermaa

Purista limemehu ja sekoita se mascarponeen. Siivilöi päälle tomusokeri. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja yhdistä se mascarponemassaan. Laita massa jäätelökoneeseen ja tee jäätelöksi koneen ohjeiden mukaan.

Jos käytössä ei ole jäätelökonetta niin pakasta masacarponemassaa kulhossa ilman kantta 1-2 tuntia, kunnes massa alkaa kovettua reunoista. Sekoita haarukalla tai yleiskoneessa tasaiseksi. Sekoita (jääkaapissa pidetty) kermavaahto joukkoon. Laita jäätelö takaisin pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes se on kovettunut. Jos säilytät jäätelöä pitkään, muista peittää astia.

P.S. Glukoosia ei ollut saatavilla tähän hätään. Laukkasin läpi useamman apteekin ja ison megamarketin, isossa itäsuomalaisessa kaupungisssa!

Kesä jatkuu...

... ja loma myös. Enimmäkseen ollaan oltu tavalla tai toisella radiometsässä. Siitä siis blogihiljaisuus ja se myös jatkunee vielä tovin.

Tahmean makea raparperipiiras

Loma! Tänään se alkoi!

Loman kunniaksi grillattiin jo eilen ja myöskin tänään. Eilen namiteltiin raparperipiirakka jälkkäriksi, johon sain inspiraation Siskot kokkaa Nelleltä. Ihanan makeaa, kirpsakkaa ja tahmeaa. Pikkuinen kummipoika söi tätä ihan käytännössäkin kaksin käsin. Ja sekös lämmitti kummitädin mieltä. :) Kummipojan isoveli on erikoistunut juustoihin, häntä ei tällainen kirpeän makea piiras innostanut. Juustoista pitäminen on myös erinomainen piirre nuoressa miehessä!

Tässä Nellen ohje, en muutellut juurikaan mitään ja muutenkin toimin ohjeiden mukaan, kerrankin. Tosin, korkealaitaisesta vuoasta huolimatta päällinen hieman kuohui uunin pohjalle. Mutta mitäs tuosta. Piiras oli ihanan helppo ja nopea toteuttaa, lopputulos nautinnollinen

Syntisen makeaa ja tahmaista raparperipiirakkaa Nellen tapaan
(1 pienehkö piirakka n. 23x30 cm vuoka, tai pienehkö pyöreä piirasvuoka.
Huom! kannattaa ottaa korkeareunaisempi malli)

Pohja:
75g voita
1,5 dl sokeria (meillä 1dl raakarukosokeria, 0,5dl tavallista kidesokeria)
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Täyte:
4 normaalikokoista raparperin vartta pilkottuna (saa olla reilusti raparperia)
1 prk kondensoitua maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita jauho ja leivinjauhe keskenään ja sekoita jauhot ja maito taikinaan vuorotellen, koko ajan sekoittaen.

Tasoita taikina voideltuun ja jauhotettuun piirasvuokaan pohjalle (n. reilu sentti, puolentoista kerros). Ripottele päälle raparperin palat ja valuta pinnalle kondensoitu maito. Korkeareunaisempi vuoka on parempi, ettei maito pääse kuohumaan reunan yli. Tai jos korkeaa reunaa ei ole, vuoka kannattaa laittaa uunipellille.

Paista 200 asteessa 30-35 min tai kunnes piiras on kauniisti pinnastaan ruskettunut ja keskeltä kypsää. Tarjoile vaniljajätskin kanssa tai nauti ihan vaan sellaisenaan.

Maidottoman version tästä voisi tehdä korvaamalla voi maidottomalla margariinilla, maito kaura,- tai soijamaidolla ja kondensoitu maito kookoskinuskilla.

Ja nyt me lomaillaan, pientä radiohiljaisuutta saattaa siis ilmetä.

Hellekeitto: Mansikkagazpacho

Viime viikonlopun helteillä silmään sattui Iltasanomista Ruokalan mansikkagazpachon ohje. Unohdin tietysti lehden maalle ja viikolla sitten yritinkin parhaani mukaan muistella, että mitäs siihen sitten tulikaan. Netistä reseptiä ei vielä löytynyt.

Intouduin kokeilemaan omaa viritystä mansikoita pakastaessani. Siitä 12 kilosta riitti ihan iloisesti yhdet keittomarjatkin! Melko hyvin muistin ohjeen linjat ja tänään vielä sitten tarkistelin, kun sain alkuperäisreseptinkin s-postiini. Näin se siis meillä meni ja ihan mainio, kauniin punainen hellepäivän virkistäjä siitä tulikin!

Mansikkagazpacho
(reilu 2 hengen annos)

250g kypsiä kirsikkatomaatteja
1/2 kurkku
1/2 paprika
1 iso kesäsipuli ja pätkä sen vartta
1/4 solo valkosipulia
250g mansikoita perattuna
1/4 tl sambal oelek-chilitahnaa (tai vastaavasti tuoretta chiliä)
valkoista balsamicoa (tummakin käy hyvin)
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
tuoretta basilikaa ja silopersiljaa tupsut
(vesi)
(tabascoa)

Pese vihannekset, lohko ja soseuta ne tehosekoittimessa. Lisää sekaan mansikat ja jatka soseuttamista. Vaihtoehtoisesti tämän voi tehdä myös sauvasekoittimetlla.

Lisää mausteet ja anna koneen käydä niin kauan, että keitto on aivan sileää. Iltsikassa vinkattiin vielä, että keiton voi halutessaan siivilöidä, tulee taatusti ihanan samettista.

Jäähdytä keitto huolella jääkaapissa ja laita se vielä hetki ennen tarjoilua pakastimeen. Tarkista ja säädä maut tarvittaessa. Tarjoa viileänä esim. leipäkrutonkien kera.

Jos haluat keitosta juoksevampaa niin laimenna sitä vedellä tai tomaattimehulla.

Ja jos se perinteisempi, perusgazpacho kiinnostaa niin kurkkaahan täältä:

Soppakellarin gazpacho
Ankerias Vipusen gazpacho

Hölskyti hölskyti eli kesäkurkut

Sarjassamme kaikkein kesäisimmät maut voiton vie varmaan nuo edellisen postauksen metsämansikat. Mutta heti hyvänä kakkosen tulee nostalgiset hölskytyskurkut, ehdottomasti.

Hölskytyskurkut sopivat lisukkeeksi melkein mille tahansa kesäruualle. Tai eväsleivän päälle, burgerin väliin, nakkisämpylään, kokeile rohkeasti.

Tälle reseptille minun on aika mahdotonta antaa mitään määriä. Teen sen aina ihan summan mutikassa ja tunteella. Ja maistelen välillä.

Hölskytyskurkut

Avomaan kurkkuja
Väkiviinaetikkaa
Hyppysellinen suolaa
Reilu hyppysellinen sokeria
Tuoretta tilliä silputtuna
(vettä)

Pese ja kuori kurkut. Leikkaa ohuiksi siivuiksi. Laita kurkut kannelliseen purkkiin. Kannattaa valita sellainen purkki, jossa on pitävä kansi... Silppua tuoretta tilliä ja laita kurkkujen joukkoon. Loruata sekaan etikka ja lisää myös mausteet. Sulje kansi huolellisesti ja hölskytä reippaasti noin minuutin verran, näin kurkuista alkaa irrota nestettä. Tarjoa heti tai anna maustua tovi viileässä.

Vinksu: Jos tuntuu, että kurkuista ei irtoa tarpeeksi nestettä tai kurkut maistuvat muuten vaan turhan etikkaisilta niin lisää joukkoon liraus vettä.

Perinteisesti nämä on kuulemma valmistettu kahden lautasen välissä. Kuulostaa vähän turhan uskaliaalta metodilta meikäläisen keittiöön. Vähän sama kuin pastataikinaa tehdessä uskoisin reseptiä ja kumoaisin jauhotpöydälle ja lisäisin kananmunan sinne keskelle. Not. Koska siinä vaiheessa kananmuna taatusti valuu pöydälle. Ei, minä pysyttelen kurkkuhommissakin tuossa lasipurkissa. Siinä voi myös kätevästi säilyttää ylijääneet kurkut seuraavaan ateriaan asti. Vaikka ei näitä yleensä koskaan yli jää.

Kuvasta kiitos ja kumarrus iskälle. Oma kamera oli unohtunut kotiin.

P.S. Olisin halunnut hölskyttää myös retiisejä. Mutta mun retiisit olikin kasvaneet jo yli. Höh. Ehkä sitten seuraavasta satsista.

Mansikkapaikka

Aloitin kesän makujen taltioinnin vähän erikoisemmalla marjalla nimittäin metsämansikalla. Niitä vaan löytyi viikonloppuna niin käsittämättömän paljon. En ole ikinä elämässäni nähnyt niitä niin paljoa kerralla! Pitäkäähän silmät siis auki, jos liikutte hakkuuaukioilla...

Oli kamalan vaikea päättää, miten nämä olisi herkutellut. Niinpä osa nautittiin klassisesti vaniljajätskin kanssa sunnuntain kymppikahvilla. Loput laitoin pakkaseen, koska eihän ne oikein muuten säily. Hellin niillä makuhermoja sitten marraskuun kamalimmassa räntäsateessa!

Miespuolisen mielestä nämä maistuivat surrealistisilta, koska olivat niin intensiivisen makuisia.