tiistaina, kesäkuuta 28, 2011

Sokeria ja siirappia: Bbq-kastike ja marinadi lampaalle


Ennen juhannusta löytyi postiluukusta mukava yllätys, tuotepaketti Dansukkerilta. En ole mikään sokerin suurkuluttaja, mutta nykyisin tulee leivottua entistä elämää useammin joten tumma muscovado ja ruokosokerisiirappi olivat oikein tervetulleita meidän keittiöömme. Puhumattakaan silikonisesta grillisudista ja pihdeistä, jotka viitoittivat mukavasti sokeri- ja siirappikokeiluja uusille urille.

Paketissa oli mukana myös reseptivihkonen, josta olikin yllättävän paljon riemua. Uneliaan keittiön Anna ehti läpyskää jo hehkuttaa mutta en voi muuta kuin todeta perässä, että ainakin nämä kaksi reseptiä toimivat erinomaisesti. Olkoonkin, että Bbq-kastikereseptejä taitaa tästä blogista useampi. Mutta ei kahta ilman kolmatta! Ja hyviä marinadireseptejähän ei ole koskaan liikaa.

Mausteinen Bbq-kastike

3 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 dl tomaattipyrettä
0,75 dl ruokosokerisiirappia
1 tl suolaa
3 rkl vastapuristettua sitruunamehua
2 rkl makeaa sinappia
5 tippaa tabascoa
3 rkl Worcestershire-kastiketta

Kuullota sipuli öljyssä, lisää loput ainekset kattilaan ja anna porista hiljalleen noij puolisen tuntia.
Tarkista ja säädä maut. Meillä lisättiin happpoa eli sitruunamehua, suolaa ja tabascoa.

Jäähdyta ja purkita. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa grillatun lihan tai makkaran kanssa.



Marinadi lampaalle

2-3 rkl ruokosokerisiirappia
1/2 dl tummaa balsamicoa tai sherryviinietikkaa
1/2 dl öljyä
1 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia
1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl suolaa
pippuria myllystä

Sekoita ainekset ja upota lihat marinoitumaan useammaksi tunniksi. Tästä riittää noin 1,5 kg:lle lihaa.

P.S.
Bloggareiden ja yritysten suhteet sekä tuotenäytteet taitavat olla ikuinen kiistakapula ja keskustelun aihe. Ottako vastaan vai ei, siinäpä pulma. Taitaa olla, että teit niin tai näin, niin aina on jonkun mielestä väärin päin...

Sitäpaitsi, ammattitoimittajat ne vasta saavatkin erilaisia tuotenäytteitä ja kutsuja kaikenmaailman lanseerauksiin, tutustumisiin sun muihin kissanristiäisiin. Kutsuja satelee todennäköisesti enemmän kuin kukaan ehtii kinkereissä luuhata. Ja miten muuten ne toimittajat tietoja esim. uusista tuotteista edes saisivat?

Mietin pitkään omaa kantaani tuotenäytteisiin ja muihin vastaaviin juttuihin. Lopputulema asiassa on se, että miksi ihmeessä en ottaisi vastaan näytettä, jos joku sen kerran haluaa minulle tarjota. Mutta, en suostu sitoutumaan pakkopostaamiseen tuotteesta, saati kehumaan sitä vain sen takia, että olen saanut sen ilmaiseksi.

Jos joku nyt ei halua tämän jälkeen blogiani lukea, niin kaikin mokomin. Minä en siitä mieltäni pahoita. :) Alunperinhän blogi syntyi lähinnä omaksi sähköiseksi keittiömuistikirjaksi. Täällä linja pysyy samanlaisena eli pipo on piukalla, oli tuote omilla rahoilla ostettu tai muuten vaan saatu.

maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Donnan valkoinen kesäsangria



Nyt kun taas on luvassa hieman lämpimämpiä kesäpäiviä niin laitan heti jakoon aussileidi Donna Hayn valkoisen sangrian reseptin. Donnan lehtihän on ehkä maailman kaunein ruokalehti. Taisin sitä tuolla jo aiemminkin hehkuttaa...

En ole koskaan ollut sangrian ylin ystävä, varmaan siksi etten ole koskaan saanut hyvää punaista sangriaa. Enkä koskaan ole vaivautunut tekemään sitä itse. Nyt kuitenkin Donnan versiota, koska kuva oli niin kaunis ja resepti kuulosti raikkaalta ja houkuttelevalta. Tämä valkoinen sangria sopi loistavasti yöttämän yön juhlistajaksi, vaikka ei se Donna sellaista taida juhlia.

Mun kuvasta ei tullut niin kaunista ja mansikatkin unohtui juomasta. Mutta hyvää oli silti. Kannullinen hupeni hetkessä ja tätä tehtiin toinen satsi heti lisää. Siinä mielessä muuten kiva kesäpäivän juoma, että ei ole niin kovin alkoholinen. Mutta silti kannattaa muistaa juoda vettä aina väliin. Ettei tule kuivuus ja hillitön humpsu! Iltakemuihin voi toki ainesuhteita vähän muutella tai lirauttaa sekaan vaikka vähän sitrusvodkaa.

Yöttämän yön valkoinen kesäsangria

Pullollinen (750ml) hyvää raikasta valkkaria, Donna suosittelee joko sauvignon blancia tai rieslingiä
60ml kirkasta appelsiini tai sitruslikööriä (esim. triple sec)
250 ml sitruunalimonadia
Sitruunaa, limeä ja appelsiinia ohuina viipaleina
nektariineja ja persikoita ohuina viipaleina
mansikoita ja mintunlehtiä
jäämurskaa

Yhdistä nesteet isossa kannussa ja lisää joukkoon ohueksi viipaloituja hedelmiä, mansikanpuolikkaita ja mintunlehtiä. Sekoita ja nakkaa joukkoon jäämurskaa tai jääpaloja, jos sellaisia sattuu olemaan saatavilla.

sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Valloittava valkoinen suklaaganache


Juhannusjuhlat takanapäin, edessä paluu arkeen. Mutta on mitä muistella! Aloitetaan vaikka tällä ihanalla valkosuklaakuorrutteella, joka somisti mansikkakakkua.

Mansikkakakku lienee juhannuksena vähän kuin kinkku jouluna. Pakkohan sitä on olla. Tosin itse voin kyllä viettää joulun kinkutta, mutta juhannus ilman mansikkakakkua ei olisi mitenkään mahdollinen!

Perinteitä on kiva kuitenkin varioida aina vähän, tänä vuonna meillä nautiskeltiin kakun kuorrutuksena valkosuklainen versio. Muuten kakku oli perussettiä: kakkupohja, välissä omatekoinen raparperihillo, mansikoita ja kerma-rahkaseosta. Päälle taiteiltiin sitten hykerryttävän herkullinen valkosuklaa-ganache, keko mansikoita ja muutama mintun lehti. Kannattaa kokeilla peruskermavaahdon sijaan!

Valkoinen suklaaganache

Ohjeen mukaan tämä riittää halkaisijaltaan 20cm kakkuun.

3 dl kuohukermaa
300g valkoista suklaata paloiteltuna

Mittaa puolet kermasta pienehköön, paksupohjaiseen kattilaan ja lämmitä varovasti, kunnes kerma kupli reunoilta. Nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa.

Odota pari minuuuttia, että suklaa sulaa. Sekoita kevyseti ja kaada seos kulhoon. Jäähdytä vartin verran, kunnes seos on kylmää. Tämä vaihe hoituu nopeammin, jos laitat laitat kulhon kylmään veteen.

Lisää loput kermasta kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella, kunnes ganache on juuri ja juuri sakeaa. Varo vatkaamasta liikaa, koska ainekset alkavat helposti erottua toisistaan.

Ganache sopii moneen muuhunkin tarkoitukseen: kakkujen täytteeksi, kuorrutteeksi tai siitä voi tehdä suklaatryffeleitä.

Ja mitä kummaa tuo hieno ranskankielinen sana ganache sitten oikein tarkoittaakaan? No ei mitään sen kummempaa kuin suklaan ja kerman seosta. Kurkista tarina sanan takaa täältä.

Alkuperäinen ohje on Joanna Farrow'n kirjasta Suklaaherkut, suolaista ja makeaa.

keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2011

Pieni puutarhakierros

Yötöntä kesäyötä. Kuva suvun arkistoista.

Soppakellarissa aletaan laskeutua juhannusjuhlan viettoon. Menua on suunniteltua ja hommat on jaettu. Puoli sukua juhlii yötöntä yötä Lounais-Hämeen suvessa.!

Ennen radiohiljaisuutta vielä pieni kierros puutarhassa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihanaista mittumaaria kaikille!


Yrttipenkissä Liperi on ihan valtava. Nanna uhkasi tehdä omastaan halkoja.
Mutta tekikin
sopan. Sitä voisikin testata, materiaalia riittää!


Melkein Liperin veroinen hillittömyys alkaa olla saksankirveli. T
ämä vienosti aniksen tuoksuinen yrtti tekee vähän koiranputkimaiset kukat,
jotka näyttävät aika hassuilta kuihtumisen jälkeen.



Herukkaa taitaa tänä vuonna pukata oikein urakalla...
Ihmetellään sitten heinäkuussa, minne nämä kaikki säilötään.


Salaatti rehottaa jo ihanasti. Ihan tällä ei vielä ruoki puolta sukua,
mutta pätkän matkaa kylläkin.


Ekat oman maan retiisit tälle kesälle, jee!


Forget-me-not. Veikan kuvaamana joku kesä sitten.
Pidän tästä kuvasta ja kukastakin todella paljon!

tiistaina, kesäkuuta 21, 2011

Revanssi raparperikakusta


Kokeilin tuossa muutama viikko sitten Nooran raparperikakkua, hieman heikoin tuloksin. Leipominenhan on ihan tunnetusti minulle vähän haastavaa. Ja nytkin heikko tulos oli ihan kyllä oma syy. Sen kummemmin asiaa ajattelematta laitoin kakun liian pieneen vuokaan, jolloin siitä tuli liian korkea, josta seurasi kypsymisongelma ja tuloksena oli liian kuiva kakku. Nyt juhannuskarkeloita valmistellessa päätin ottaa kakusta revanssin.

Revanssikakku toteuttiin maidottomana. Se tuskin vaikuttaa kauheasti onnistumiseen. Ja kakkuvuoka oli tällä kerralla irtopohjainen, halkaisjaltaan 26cm silikonivuoka. Sitä ei kannata nostaa reunoista, muistutukseksi vaan!

Ja ainakin nyt uunista tulleena kakku näyttää varsin mainiolta. Jäähtyköön nyt ensin, ehkä sitten tutkailen, kuinka kävi... Jos tämä onnistuu niin seuraavaksi kokeilen gluteenittoman version.

Raparperikakkua Nooran tapaan

2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
1 dl voisulaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

Päälle:
5 dl raparperia kuorittuna ja pilkottuna
50 g pehmeää voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

Paistaminen: 200 °C, 30–40 minuuttia

Vaahdota kanamunat ja sokeri. Lisää vaahtoon ensin nestemäiset ainekset ja sitten yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Pingota leivinpaperi suuren irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat ja kaada taikina vuokaan. Ripottele pinnalle raparperipalat.

Nypi päällyksen pehmeä voi, vehnäjauho ja sokeri murumaiseksi seokseksi ja ripottele raparperipalojen päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30–40 minuuttia. Nauti kanelilla ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Maidottomuusviritykset: Korvasin voin ja kerman kaurakermalla, voisulan juoksevalla sunnuntaimargariinilla. Päällismurun voin korvasin maidottomalla leivontamargariinilla. Yleensä en noita kissanravoja leivonnassa suosi, mutta siskolle leivotaan näillä!

maanantaina, kesäkuuta 20, 2011

Muu maa mustikka, Ruotsin maan mansikka



Kotimaisen mansikan sesongin ennustetaan alkavan pian juhannuksen jälkeen. Viime viikonloppuna oli kuitenkin vielä turvauduttava Ruotsin pojan versioihin, koska kotimaiset näyttivät niin kerrassaan surkeilta ja myös kalliilta. Pakko myöntää, mutta nämä ruotsin maan mansikat olivat kyllä vallan hyviä.

Mansikoista syntyi sunnuntaiherkkua rahkan ja kerman kanssa. Herkun hauskin osa olivat nuo paahdeut jyvät, joiden alunperin piti olla kauran jyviä, mutta kas kummaa kun niitä ei saanut niin korvasin ne auringonkukan siemenillä.

Mulla on hieman sellainen kutina, että kauran jyvät saattavat olla hankalia löytää, mutta luontaistuotekaupasta voisi tärpätä. Hihkaiskaa, jos olette jossain nähneet!

Kauran jyvät ovat muuten varmasti kiva raaka-aine myös kotitekoiselle myslille! Suhteellisen tuoreessa Mondon Ruoka & Matkassa oli muuten ainakin 3 erilaista myslireseptiä, kannattaa harkita kesälomalukemistoksi.

Mansikoiden alkuperämaan tyyliin nappasin idean paahdetuista kauranjyvistä ruotsalaisen Annes Food-blogin kirjoittajan Annen (aika yllättävää...) uudesta blogista, joka löytyy Sweden.se-sivuston alta. Annella on kivoja juttuja ja hän muuten kirjoittaa englanniksi...

Mansikoita, sitruunarahkaa ja paahdetut jyvät

2 dl kuohukermaa
1 prk (250g) maitorahkaa
1 prk sitruunalla maustettua Bulgarian jogurttia
sokeria maun mukaan
vaniljaa (meillä oli nomun vaniljauutetta)
500g tuoreita mansikoita perattuna ja viipaloituna

Vaaahdota kerma ja lisää joukkoon rahka ja jogurtti. Mausta mieleseksi sokerilla ja vaniljalla. Sekoita joukkoon viipaloidut mansikat. Tarjoile jälkkäriksi tai iltapäiväherkuksi paahdettujen kauran jyvien tai auringonkukan siementen kera.

Paahdetut jyvät


noin 1 dl kauran jyviä tai auringonkukan siemeniä
1 rkl sokeria
1 rkl jauhettua kanelia

Paahda jyviä tai siemeniä kuivalla paistinpannulla (suositellaan teflonpannua), lisää mukaan sokeri ja kaneli. Määräthän eivät ole niin justiinsa.

Käyä keskilämpöä ja paahda jyväsiä niin kauan, kunnes sokeri on sulanut ja siemenet alkavat tarrautua toisiinsa. Kaada lautaselle jäähtymään. Tarvittaessa voit murtaa siemeniä irti toisistaan. Jos haluat säilyttää näitä pidempään kuin muutaman päivän niin laitan ne tiiviiseen purkkiin.

Kauranjyvien tai auringonkukan siementen tilalla voi tietenkin käyttää myös pähkinöitä tai manteleita.

sunnuntaina, kesäkuuta 19, 2011

Kohtaaminen rypsipossun kanssa


Tulihan se minullekin sitten viimein eteen, nimittäin rypsipossu. Tietyistä maaseutumarketeista kun ei oikein muuta possua saa, joten ymmärrän yskän ja kestin tämän kuin ehta muonittaja. Tein siis ruokaa parhaani mukaan. Varsinkin, kun itse en siellä kaupassa käynyt vaan tulin valmiin jääkaapin äärelle.

En nyt tässä avaudu aiheesta sen enempiä, muuta kuin että mitä suurta huijausta! Niinkutsutut terveysvaikutteiset elintarvikkeet ja niiden mainonta saavat minut näkemään kirkkaita värejä, salamoita ja pääkalloja... En ole ärsyyntymiseni kanssa yksin, Kuluttajaliitto on huomattanut aiheesta ja blogeissakin aihe on noussut esiin, esim. Voisilmäpelissä ja Sorsanpaistajassa.


Mozzarellalla ja punaisella pestolla kuorrutetut possupihvit

3 marinoimatonta possun ulkofilepihviä
rasvaa paistamiseen
punaista pestoa (miksei vihreäkin kävisi yhtä hyvin)
1 pallo mozzarellaa viipaloituna
pippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna

Ota possupihvit noin tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Paista pihvit grillin parilalla tai pannulla. Käännä pihvi ja sipaise jo paistetulle puolelle reilu kerros punaista pestoa ja lättää päälle viipaloitua mozzarellaa. Paista pihvi kypsäksi. Rouhi päälle mustapippuria ja tupsauta juuston päälle vielä kunnon kourallinen silputtua basilikaa.


Punainen pesto valmistui hetkessä. Ja maistui herkulliselle!

Ja vaikka kovasti suosinkin ruuan itse alusta alkaen tekemistä niin landeolosuhteissa sitä välillä oikaisee ihan mielellään, vaikka olisi juuri kohdannut rypsipossun. Nomu Stir-sarjan tomato & herb pesto mix on kiva tuttavuus! Ja sillä ei kai ole ainakaan Suomessa mitään terveysväitteitä. Paitsi että hei, tomaatissahan on runsaasti lykopeeniä!


Nomu osaa pakkaukset. Tyylikäs, ei voi muuta sanoa!

lauantaina, kesäkuuta 18, 2011

Paistos vai crumble? Raparperi ♥ kookos




Mikä siinä onkin, että moni suomalainen ruuan nimi kuulostaa jotenkin laimealta. Kuten nyt vaikka paistos. Ei kovin jännittävää eikä todellakaan kovin herkullista. Kuten Jaanakin totesi tuolla Kulinaarimurulassa, crumble tai muru kuulostaa paljon houkuttelevammalta.

Ravintolassakin ruokalistaa lukiessa sanat juurikin herättävä ruokahalun. Houkuttelevat nimet ohjaavat valintoja ja toisinaan sitä sitten pettyy pahastikin lopputulokseen. Eksotiikka ja vieraat kielet eivät kuitenkaan ole mikään oikotie onneen. Musiikissakin englanniksi voi sanoittaa ihan mitä hölmöyksiä vain ja kuulija ei inahdakaan ankeasta lyriikasta. Toisin on suomen kielen kohdalla... Vieraskoreutta vai mitä lie.

Raparperi on tänä keväänä ollut jotenkin erityisen inspiroivaa ja siitä on tullut tehtyä kaikenlaista. Tällä kertaa Viini-lehden kesäextrasta loikkasi silmilleni herkullisen oloinen kookos-raparperipaistos. Oli ihan pakko kokeilla, kokeilkaa tekin! Ja kunnioituksesta alkuperäistä ohjetta kohtaan, en ala nyt muuttelemaan tätä miksikään mediaseksikkääksi crumbleksi.




Kookos on aina ollut minulle vähän haasteellinen maku. Bountyyn en pysyt vieläkään (Terkut vaan iskälle!), mutta kookosmaito, kerma ja kookoshiutaleetkin sopivat suuhun nykyisin hyvin.

Kookos-raparperipaistos ja jogurttikermavaahtoa

6-8 annosta

noin 6 raparperin vartta
1-2 rkl voita

Kuorrute:
75 g voita
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl kermaa

Tarjoiluun jogurttikermavaahtoa:

1 dl kuohukermaa
1/2 dl paksua turkkilaista jogurttia
1 rkl sokeria

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Pese, kuori ja pilko raparperit n. 1-2 cm paksuiksi paloiksi. Voitele soilla yksi iso piirakkavuoka tai kuusi pientä annosvuokaa.
Sekoita huoneenlämpöseen, pehmeään voihin kuorrutteen ainekset joko käsin tai puuhaaarukalla.

Levitä raparperit vuokaan. Jaa tasaiseksi sekoitettu kuorrutetaikina raparperipalojen päälle, kaikkien raparperipalojen ei tarvitse peittyä.

Paista paistosta uunissa 225 asteessa noin 15-20 minuuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Lisää kermavaahtoon jogurtti ja sekoita. Tarjoa kookos-raparperipaistos haaleana jogurttikermavaahdon kanssa.

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Harissamarinoitua kanaa ja avokado-jogurttidippi


Viikonloppuna grillailtiin kanaburgereita. Niissä ei nyt ollut juuri mitään ihmeellistä, mutta kerrankin onnistuin marinoimaan kanan kivasti ja Miespuolinen grillasi sen vielä kivemmin.
Ihanan mehukasta eikä juurikaan lakumetsää!

Burgerin väliin laitettiin omavalintaisesti kasviksia, juustoa ja avokado-jogurttidippiä, jonka resepti oli taattua Pirkka-laatua. Tätä varten kannattaa jahdata taas niitä kypsiä avokadoja ja kestää reseptissä kaikki Pirkka-tuotteiden maininnta. (Argh, että välillä ärsyttää Pirkka-se ja Pirkka-tämä)

Harissamarinadista olin saanut jonkun pakkomielteen, en vaan tiedä mistä. Googlasin paria ohjetta ja tämän mukaan se sitten lähinnä syntyi

Kuvasta on pakko todelta, että vaikka soosi näyttääkin siinä jotenkin valjun keltaiselta, niin oikeasti se oli herkän vaalean vihreää. En saanut värejä kuvassa kohdilleen, en niin millään.

Avokado-jogurttidippi

1 kypsä avokado
2 dl paksua maustamatonta jogurttia
3 rkl minttua hienonnettuna
1 rkl sinappia
1 1/2 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa

Kuori avokado ja poista kivi. Pilko hedelmälihan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää jogurtti ja mausteet. Soseuta tasaiseksi. Tarkista maut ja anna makujen tasoittua hetken jääkaapissa.

Note to self. Lisää tuoretta minttua varovaisesti. Varsinkin, jos omassa yrttitarhassasi kasvava yksilö on kovin aromikas!

Harissamarinadi kanalle tai lampaalle
(Piisaa reilulle satsille eli noin 8:lle kanafileelle)

1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl kokonaista jeeraa
3 reilu rkl harissatahnaa
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä tai 1/2 solo valkosipuli hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Murskaa morttelissa korinaterin siemenet ja jeera. Sekoita kulhossa mausteet ja harissatahna, lisää mukaan sitruunamehu, öljy ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Tuloksen on paksuhko tahna. Suolaa ja pippuroi liha ja kierittele se kauttaaltaan marinadissa. Anna maustua muutama tunti.

tiistaina, kesäkuuta 14, 2011

Grillatut persikat


Ulkokokkaus oli varsinkin viime viikon helteillä pop. Grilli vaan päälle ja koko ateria valmistumaan siinä, myös jälkkäri! Näiden herkkujen valmistuksessa kannattaa hyödyntää grillin jälkilämpöä. Ja silti kannattaa vähän varoa, ettei tule lakumetsän persikat...

Tämä kiva jälkkäriresepti bongautui silmiin Hesarin verkkosivuilta, alunperin Teresa Välimäen kynästä.

Pakko vielä todeta, että paras lopputulos syntynee varmaan silloin, kun persikat ja nektariinit ovat parhaassa sesongissaan. Ostamani nektariinit olivat ehkä hitusen raakoja ja vaikka kypsyttelinkin niitä kotosalla muutaman päivän, ei niihin tietenkään tullut sellaista luonnollista, herkullista makeutta. Lisäksi hedelmät olivat ihan mahdottomia puolittaa saati lohkoa, niinpä leikkelin ne vain isoiksi paloiksi

Grillatut persikat

6–8 kypsää persikkaa tai nektariinia
varrastikkuja

Marinadi:
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 limetin mehu
1 vaniljatanko

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Puolita persikat tai nektariinit ja poista samalla kivet. Pujottele lohkot vedessä liotettuihin varrastikkuihin.

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, limetin mehu ja halkaistu vaniljatanko siemenineen. Sekoita seosta samalla kuumentaen. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja nosta kattila liedeltä.

Kaada hieman jäähtynyt seos vartaille ja anna marinoitua noin 15 minuuttia.

Grillaa vartaita välillä käännellen 3–5 minuuttia. Nosta vartaat lautasille ja valele niitä vielä marinadilla. Tarjoile vaniljajäätelön kera.

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2011

Pekonilla höystetty parsakaali-kukkakaalisalaatti


Omalle blogilukulistalle puksahtelee uusia blogituttavuuksia aina silloin tällöin. Hellan ja viinilasin välissä-blogi on kaunis ja maukas uusi tuttavuus, josta löytyi kiva, uusi kaalisalaatin resepti.

Tein salaattia lievästi sanottuna keskimäärin sammiollisen, mutta tämä maistui seuraavana päivänä vielä paremmalta, jos mahdollista.

Salaatti sopii oivallisesti grillatun lihan tai makkaroiden pariksi. Kätevä resepti myös siinä mielessä, että kasviksia ei tarvitse alkaa keittelemään. Ja jos joku halajaa jotain pientä kevennystä reseptiin, niin osan majoneeista voinee korvata jollain maitotuotteella!

Ihka alkuperäinen resepti on uudehkosta keittokirjasta Aidon maun juurilla.

Pekonilla höystetty parsakaali-kukkakaalisalaatti

1 kaalinpään verran eri värisiä kukkakaaleja tai vain sitä valkoista
1 parsakaali
1 pkt pekonia tai 140g pancettaa kuutioina
1 pieni sipuli tai pala salaattisipulia, meillä 3 pientä nippusipulia
1,5 dl rusinoita (meillä keltaisia)

Kastike:
2 dl hyvää majoneesia (Ks. ohje!)
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja valkopippuria

Leikkaa kukkakaalista ja parsakaalista pieniä kukintoja kulhon pohjalle. Kuori ja leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja lisää kulhoon. Ruskista pekoni pannulla tai grillissä ja laita talouspaperin päälle jäähtymään. Leikkaa tarvittaessa jäähtynyt pekoni pieniksi paloiksi ja lisää salaattiin rusinoiden kanssa.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää kastike salaattiin ja sekoita. Laita salaatti hetkeksi jääkaappiin vetäytymään ennen tarjoilua.

Tästä salaatista tulee muuten vähän mieleen tämä mainio Jamien parsakaalisalaatti!

DIY: Majoneesi


Kesä ja burgerit kuuluvat yhteen. Niin myös coleslaw!

Reseptejä kaalisalaattiin lienee yhtä paljon kuin kokkejakin. Itsekin tulee varioitua kesän aikana yhtä ja toista. Välillä mennään pelkällä öljykastikkeella, joskus käytetään kermaviiliä, toisinaan partaäijää. Ja aina välillä on pakko nakata mukaan aitoa majoneesia. Nyt siis päivän asiaan!

Kannattaa olla tarkkana, millaista majoneesia käyttää. Harmillista kyllä suurin osa kaupan tarjonnasta on aika kamalaa lisäainemoskaa. Paras valmismajoneesi, johon olen törmännyt, on ehdottomasti Pollenin luomumajoneesi, mutta se ei todellakaan kuulu jokamarketin valikoimaan. (Mm. Anton&Anton myy)

Jostain kumman syystä monella on mielikuva, että majoneesin tekeminen on jotekin kovin vaikeaa tai työlästä. Voin kertoa, että näin ei todellakaan asianlaita ole. Homma on niin helppoa, ettei oikeastaan enää koskaan kannata edes vilkasta sinne maikkarihyllylle päin. Ja ainekset ovat niin simppelit, että useimmiten löytyvät jääkaapista, vaikka siellä olisikin vain pelkkä valo.

Muutama pikku niksi vielä ennen varsinaista reseptiä:

Öljyksi kannataa valita joku suhteellisen neutraali vaihtoehto. Meillä käytetään yleensä rypsiöljyä, koska pähkinäöljyt eivät käy. Oliiviöljyä kannattaa laittaa max. 1/4 määrästä, koska se on niin voimakkaan makuista.

Ja muuten, itse olen käyttänyt huoneenlämpöisiä raaka-aineita, osassa ohjeissa aiheesta puhutaan ja osassa ei. En ole toistaiseksi kokeillut jääkaappikylmistä aineista tehdä, joten suosittelen noita huoneenlämpöisiä raaka-aineita, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kertokaa ihmeessä, jos olette onnistuneet kylmilläkin!

Jos haluat kermaisempaa majoneesia niin lisää siihe 2 rkl kermaa. Mutta lisää kerma vasta etikan tai sitruunamehun lisäämisen jälkeen!

Valmista majoneesia voi maustaa ja muuntaa mielensä mukaan, se on monien kastikkeiden perusta. Simppelein versio taiaa olla Aioli, lisää vain valkosipualia ja se on siinä!

Oma perusohjeni on Michel Rouxin kastiekkirjasta

Majoneesi

2 keltuaista
1 rkl dijon-sinappia
2 1/2 dl maapähkinäöljyä (meillä rypsiöljyä)
1 rkl lämmintä valkoviinietikkaa tai 1 rkl kylmää sitruunamehua
suolaa
pippuria myllystä

Levitä astiapyyhe työpöydälle ja nosta kulho sen päälle. Näin kulho ei seilaa pitkin pöytää, kun vatkaat majoenesia.

Yhdistä pyöreäpohjaisessa kulhossa keltuaiset, sinappi, ripaus suolaa ja pippuri ja sekoita ainekset pallovatkaimella. Kaada öljy kulhoon hitaasti. Itse lisään sitä aina liraus kerrallaan, voit toki kokeilla myös kaataa hitaasti nauhana. Minä en vaan saa vatkattua samaan aikaan...

Kun kaikki öljy on kaadettu, vatkaa vielä voimakkaasti 30 sekuntia, jotta majoneesista tulee paksua ja tasaista. Lisää lämmin viinietikka tai kylmä sitruunamehu. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Tästä tulee aika reilu satsi, teen itse välillä puolikasta niin ei jää kahden hengen taloudessa jääkaappiin pilaantumaan. Raaka kananmunahan ei ikuisuuksia säily...

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2011

Piilokuvassa limettinen raparperijuoma


Mulla on jäänyt raparperivaihde oikein kunnolla päälle. Eilen illalla oli pakko keitellä virkistävä raparperijuoma. Resepti on alunperin Chocochilistä, meille se kulkeutui Sillä Sipulin kautta. Tätä kannattaa tehdä juuri nyt, ihana hellejuoma! Raparperi on muuten yllättävän tapuisa mausteiden suhteen. Inkivääri ja lime sopii tähän häkellyttävän hyvin.

Kesälukemistossa ovat ahkeraan keikkuneet uusin GRV ja uusi ihastukseni Donna Hay. Vielä kun ehtisi toteuttaa kaikki ihanuudet!

Limellä raikastettu raparperijuoma

6 suurehkoa raparperinvartta
2 l vettä
2x2 cm pätkä tuoretta inkivääriä TAI ½ tl inkivääritahnaa
2 dl ruokosokeria
1 limen mehu
jääpaloja (ja mintunlehtiä) tarjoiluun

Pilko raparperit. Lisää palat veden kanssa kattilaan. Raasta tai lusikoi sekaan inkivääri.
Anna kiehua miedolla lämmöllä tunnin ajan.
Siivilöi juoma ja lisää sokeri. Anna jäähtyä kunnolla.
Lisää jääkaappikylmän juoman joukkoon limen mehu. Tarjoile jääpalojen ja (mintunlehtien) kanssa. Tai tee drinksut vaalean rommin kera.

Ja ei sitä muuten ekaa kertaa olla raparperijuoman keitossa. Tässä maistiaisia edellisiltä kesiltä.

Vaniljainen raparperimehu
Kardemumman makuinen raparperimehu

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Tuunatut raparperimuffinssit


Mun viimeviikkoiset raparperileipomukset eivät ole menneet ihan putkeen. Raparperikakku meni liian pieneen vuokaan ja paistui liian kauan, tuloksena kuivaa kakkua, todella tummilla reunoilla. Raparperimuffinsseista puolestaan tuli vaan jotenkin kumman mauttomia ja kuivakoita.

Päätin sitten tuunata ne muffinssihampurilaisiksi mansikoilla ja mascarponella.
No, ainakin niistä tuli vähän nätimpiä. Vaikka mansikat on tähän vuoden aikaan vielä niitä mauttomia ulkomaalaisia.

Yleisesti ottaen mun ongelma muffinssien kanssa taitaa olla ainakin se, että reseptin suhteen yritän mennä aina siitä mistä aita on jo kaatunut. En jaksa alkaa vaahdottelemaan mitään, vaan vetäisen jonkun sekoita kaikki kulhossa-reseptin. Lopputulos ei sitten mitenkään voi olla mielettömän kuohkea tai muheva.

Hauska juttu näissä oli se, että jos korvaa kerman ja voin esim. kookoskermalla ja maidottomalla margariinilla, näistä saa maidottomallekin ruokavaliolle sopivia! Ohje alunperin täältä, pieni muutoksia tuli tehtyä matkan varrella.

Raparperimuffinssit mansikoilla ja mascarponevaahdolla
n. 12 isoa muffinssia

3½ dl vehnäjauhoja (meillä 2 dl vehnäjauhoja + 1 dl spelttijauhoja)
2 dl sokeria (meillä 1,5 dl tavallinen + 0,5dl tumma muscovado)
2 tl leivinjauhetta
o,5 tl jauhettua vaniljaa
reilu 1 tl jauhettua kardemummaa
1 dl kermaa (meillä kookoskermaa)
2 munaa
100 g juoksevaa margariinia ( = 1½ dl)
2 dl raparperipaloja (voisi olla 3 dl, tällä kertaa näistä tuli aika kuivia)

Tarjoiluun:

ropposellinen tuoreita mansikoita
1 prk Mascarponea
2 dl kuouhkermaa tai vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
sokeria
vaniljaa
mintun lehtiä
valkosuklaalastuja
(sitruslikööriä)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja jäähdytä tällöin rasva ensin. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-2o minuuttia. Jäähdytä muffinssit hyvin.

Mausta mascarpone vaniljalla ja sokerilla, vaahdota kerma ja lisää se mascarponen joukkoon. Perkaa ja pilko mansikat pieniksi paloiksi. Halkaise jäähtyneet muffinssit ja täytä ne mansikoilla, valkosuklaalastuilla ja mascarponevaahdolla. Laita toinen puolikas päälle ja koristele mintun lehdillä. Tarjoile korealta lautaselta. Laita loput mansikat nättiin kulhoon, mausta sokerilla, sitrusliköörillä, jos vaan sattuu löytymään ja revi sekaan vielä mintun lehtiä. Tarjoile muffinssihampurilaiset ja nauti lisänä mintulla maustettuja mansikoita ja mascarponevaahtoa.

Siitä raparperikakusta mun on pakko ottaa vielä revanssi. Koska sen on lähtökohtaisesti oltava hyvää. Uusi satsi raparperia odottaa jääkaapissa!

perjantaina, kesäkuuta 03, 2011

Uusia perunoita odotellessa: Seesamipaahdetut potut


Ihan vielä ei ole uusien perunoiden sesonki, saahan noita ruotsalaisia joo, mutta se oikea uusien, kotimaisten pottujen sesonki. Viime viikonloppuna tosin taisin nähdä torilla tarjolla uutta suomalaista perunaa kokoanaisedulliseen hintaan 12e /litra. Eli vielä ei todellakaan ole oikea sesonki.

Omia ämpäripottuja odotellessa ostin kaupasta ihan vanhoja pottuja ja yritin löytää niihin jotain innostavaa näkökulmaa. En ole suurikaan perunanaystävä, poislukien ne uudet perunat ja muusi toisinaan. Mutta joskus on pakko venyä ja näiden kohdalla venyminen ei tehnyt ollenkaan tiukkaa. Kerrassaan herkullisia!

En kykene muistamaan, missä olen jonkun vastaavan reseptin joskus nähnyt, mutta nämä aineet löytyi omasta kaapista ja näillä mentiin.

Seesamipaahdetut potut

Kiinteitä perunoita
Seesamiöljyä
seesaminsiemeniä
(valkosipulia)
hunajaa
sitruunamehua
suolaa
pippuria
timajminoksia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pese ja harjaa perunat huolellisesti. Leikkaa lohkoiksi. Sekoita isossa kulhossa seesamiöljy, seesaminsiemenet, sitruunamehu ja mausteet.
Pyörittele perunat mausteseoksessa ja kaada leivinpaperoidulle pellille. Ropsi päälle timjaminoksia. Paista uunissa 200:ssa asteessa, kääntele välillä. Paistoaika vähän vaihtelee perunalohkojen koon mukaan, mutta tavoitteena on rapeat, kullanrusketa ja kypsät peruna. Paisotaika-arvio n. 30-40 minuuttia.

torstaina, kesäkuuta 02, 2011

Ruokablogimuodin mattimyöhäinen: Key Lime Pie


Vanheneminen on oiva syy leipoa kakkua. Näissä ruokamuotijutuissa olen usein vähän jälkijunassa, niin nytkin. Mutta onpahan ainakin repsetiehdokkaita, mitä vertailla.

Päädyin tekemään Key Lime Pien Annan ohjeella. Kerrankin noudatin reseptiä kaiken muun paitsi koristelemisen ja vuuan suhteen. Onnistui tosi hyvin ja snsi kerralla teen tämän oikeasti piirasvuokaan enkä irtopohjavuokaan. Onnistui irtopohjassakin, mutta mitä sitä sitten irrottelemaan ja siirtelemään kauheassa jännityksessä.

Pursotamisen tasosta en todellakaan ota vastaan palautetta. Kakkublogit on eri juttu. Pursottaminen ei todellakaan ole mun juttu! :)

Key lime pie eli limettipiiras

8-10:lle

Pohja:
3 1/2 dl murua digestive-kekseistä (jauha muruksi esimerkiksi monitoimikoneella)
1 dl sulatettua voita tai margariinia

Täyte:
5 keltuaista
1 tlk (400g) kondensoitua makeaa maitoa
1 dl limeteistä puristettua mehua (noin 3-4 limettiä)
1 rkl raastettua limetinkuorta

Koristeluun:
kuohukermaa, tomusokeria, limetti ohuina viipaleina tai ohuiksi suikaleiksi leikattu limetin kuori, mintun lehtiä

Valmista murupohja sekoittamalla ainekset keskenään. Painele vielä lämmin seos tiiviisti piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunin keskitasossa 150°C:ssa 10 minuuttia, anna vuoan jäähtyä ritilällä. Nosta uunin lämpö 175°C:een.

Vatkaa keltuaisia puhtaassa kuivassa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes ne muuttuvat kuohkeammiksi ja sakeammiksi. Lisää tiivistemaito ja vatkaa edelleen, kunnes seos sakenee l. massan tilavuus kasvaa. Sen kyllä huomaa aika helposti.

Lisää limettimehu ja -kuoriraaste. Kaada seos piirasvuokaan. Kypsennä 10 minuuttia (uunin keskitasossa) ja jäähdytä ritilällä ja laita sitten viilennyt piiras jääkaapppiin.

Tarjoile piiras viileänä. Vatkaa halutessasi kerma ja tomusokeri vaahdoksi ja koristele piiras kermavaahdolla. Voit käyttää koristeluun myös limetinviipaleita tai -kuorisuikaleita. Meillä koristelut hoidettiin kermavaahdolla ja mintun lehdillä. Kermavaahto ei mielestäni ole mitenkään välttämätöntä, makuelämyksen suhteen siis. Minun makuuni tämä oli melkoisen imelää!

Huom. piiraasta saa helposti gluteenittoman, kun valitsee gluteenittomat digestivekeksit.