Todella kuivaa asiaa samppanjasta

Taannoisella Ranskan reissulla tutustuin minulle uuteen samppanjatyyliin: Non Dosé, Zero Dosage tai Ultra Brut, tyylillä on varmaan vielä muitakin nimiä. Ideana hommassa on se, että samppanjan toisen käymisen ja sakan poiston jälkeen, ennen varsinaista korkittamista samppanjaan ei enää lisätä sokeria. Yleensähän tässä vaiheessa samppanjapulloa täydennetään liqueur d'expédition:lla, joka on siis perusviiniä ja sokeria. Samppanjataloillahan on tähän seokseen omat salaiset reseptinsä... Non Dosé- samppanja on niin rutikuivaa, että hampaissa melkein ritisee ja se todella nostattaa veden kielelle! Tämä tyyli myös vaatii samppanjalta paljon, pienellä sokerilisällä on helppo peittää kauneusvirheitä. Non Dosaén on pakko olla laadukasta ja puhdaspiirteistä!

Meille maistui saunajuomana puolikas pullo Champagne Tarlant:n Zeroa. Tätä olisi ollut saatavilla myös Rosé Zerona, harmi vain kun lentomatkailijalla on todela rajalliset kuljetusmahdollisuudet!

Tarlant:n Pinot Meunier tarhoja Oeuillyn kylässä.

Alkon perusvalikoimassa on saatavilla yhtä Non Doséta: Bonnaire Brut Grand Cru Blanc de Blancs Non Dosé. Samalla tuo on muuten samppanja, joka on valmistettu vain valkoisista rypäleistä, chardonnaysta eli blanc de blancs. Oma tyylinsä sekin. Tilausvalikoimassa on sitten tarjolla jo useampi "sokeriton", jos jaksaa vaivautua asialle jo vähän etukäteen.

Parsaa, osa N+1: Parsaa, parmankinkkua ja wasabikastiketta

Mistä näitä parsajuttuja edelleen tunkee?

No, repsahdin ostamaan muutaman puntin italialaista luomuparsaa. Edellisen kysymyksen vastaus siis lienee, että kauppahallistahan niitä parsajuttuja punkeaa.

Vaikka olenkin yleensä enemmän vihreän kuin valkoisen parsan fani, niin täytyy todeta, että tänä keväänä olen saanut muutaman kerran ihan loistavaa valkoista parsaa. Kerran Ranskassa ja kertaalleen ihan täällä koti-Suomessa. Tuoreus on tässäkin se tärkein avainsana.

En olisi uskonut, että wasabi ja parsa menisivät mitenkään yhteen. Vaan käviväthän ne! Ohje alunperin partaäjäjogurtinn sivuilta. Tämä on taas sarjassamme helppoa ja hyvää perjantai-illaksi.

Parsaa, parmankinkkua ja wasabikastiketta
4:lle

n. 0,5-1 kg tuoretta valkoista parsaa (tai vihreää)
4 reilua viipaletta parmankinkkua (tai muuta kylmäsavustettua kinkkua)

Wasabikastike:
3 dl paksua turkkilaista jogurttia
15 g wasabia (1/3 tuubi)
5 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl raastettua inkivääriä

Käsittele parsa, kuori ja poista kuiva kanta.
Keitä parsaa kevyesti suolatussa vedessä 3- 5 minuuttia. Jäähdytä talouspaperin päällä. Tahi kypsennä uunissa tai grillaa, kuten meillä tehtiin.

Sekoita wasabikastikkeen ainekset keskenään. Kastikkeesta tulee melko vahva, joten maista välillä ennen kaiken wasabin ja inkiväärin lisäämistä.

Jaa parsat 4 yhtä suureen annokseen ja tarjoile parmankinkun ja wasabikastikkeen kera.

Kuvissa vain parmankinkku, koska nuketettu vihreä parsa ei ollutkaan niin kovin kuvauksellista!

Palanen Pariisia, deuxième part

Ranska-rapo jatkuu vielä muutamalla tarinalla.

Pariisin retkellä ravintoloiden lisäksi kävimme myös ihanissa kaupoissa, kahviloissa ja totta kai myös torilla. Ihan kaikkialla en kehdannut kameraa alkaa kaivella, vaikka esimerkiksi Galeries Lafayetten ja Printemps-tavaratalojen herkkuosastot olivatkin todella upeita. Joitain kauppoja tuli luurailtua ihan vaan ikkunan takaa, kuten Pierre Hermétä ja Laduréeta. Ihan mielettömiä leivostaideteoksia. Ja ne macaronit!

Omalla tavallaan hauska oli myös "kotikatumme", vastapäätä ikkunaamme oli lihakauppa, jonka edustalla myytiin makkaroita ja juustoja, ilman mitään kylmätiskejä. Ja ihan joka päivä. Ei menisi läpi Suomessa, ehei.

Siellä ne juustot ja makkarat möllöttää.
Ja kauppa kävi, huolimatta puuttuvista kylmäkoneista ja suojamuoveista.

Eric Kayser - Artisanal Boulanger

Aamiaiseksi vedettiin usein Eerikki Keisarin croissut. Hotelliaamiaiset Ranskassa ovat harvoin hintansa väärtejä. Enemmin kannatti raahautua vastapäiseen Pauliin brekkarille, jossa palvelu oli tosin jopa ranskalaisella mittapuulla todella hidasta.

Melkeinpä paras aamiaisvaihtoehto oli kuitenkin noutokahvi Paulista, croissut ja pain au chocolatit Eerikki-Keisarista, muutama hedelmä ja mansikka sekä luomumehu Carrefourista ja omatoimiaamiaiselle omaan hotellihuoneeseen. Ei muiden turismoasiakkaiden häsläämistä ja aamisenkin sai nauttia vaikka sängyssä pötkötellen. (Noh, ei siinä hotellihuoneessa juuri muita huonekaluja ollut!)

Tämä ei ollut Eerikki-Keisarin ikkuna, mutta hauskat vaniljakakut siinä oli myynnissä.
Yksinkertaisen nerokas tapa koristella kakku!

Chocolatier Pause Détente

Pariisissa on ihan käsittämätön määrä suklaakauppoja. Ja on niitä muuten maaseudulla ja pikkukaupungeissakin. Mutta Pariisissa chocolatierien kirjo on ihan valtaisa. Ja kaikkihan on tietty ihan artisanal!

Kävelimme pitkin ja poikin, täysin päämäärättömästi 11:sta arrondissementin katuja (Bastille) ja osuimme tämän hurmaavan leivos / suklaakaupan ikkunen taakse. Oli ihan pakko mennä sisään!
Leivoksen valitseminen oli todella, todella vaikeaa. Nautiskelimme hillittömät suklaaleivarit pienessä kahvilakulmauksessa, paikallisten joukossa. Tämä ei ollut mikään turistirysä.

Mistä löytyy: 98 avenue Ledru Rollin (11e)

Iltapäivän suklaasetti ja café noir.

Näyteikkunan houkutuksia. Ei tästä niin vaan kävellä ohi!

Torielämää

Hotellimme sijaitsi kuudennessa arrondissementissä, joten yhtenä aamuna päätimme suunnata läheiselle torille, joka oli Le Marché Raspail. Olin jo etukäteen bongannut kätevän torilistan Chocolate&Zucchinista. Vaikka olimme liikkeellä suhteellisen myöhään eli puolen päivän maissa oli valikoima kadehdittava. Kypsiä tomaatteja, rapeita salaatteja, kauniita atisokkia, houkuttelevat juustovalikoimat. Jos oikein ymmärsin niin sunnuntaisin täällä on kaupan erityisesti luomutuotteita.

Mistä löytyy: Boulevard Raspail, rue du Cherche midin ja rue de Rennesin välissä.

Ihania vihanneksia! Nuokin artisokan latvat olivat aikamoisia mokkuloita.
Viimeistään täällä alkoi melkein harmittamaan, ettemme olleet huoneistohotellissa,
jossa olisi voinut kokata itse.

Marenkinen mansikka-raparperikakku

Tämä blogi on edelleen kaukana kaikista viehättävistä kakkublogeista, mutta nyt näyttää olevan meneillään joku kummallinen kakku-/leivontakausi.

Tämä kakkunen on oikeasti varmaan joku wanna be- Pavlova, mutta toteutus oli sen verran maalainen, että on herkät balleriinan kakut tästä kaukana. Pavlovathan olivat jossain vaiheessa suurta huutoa ruokablogeissa, en vaan ehtinyt trendiin mukaan, yllätys... Mutta kakun maalaismainen olemus ei haittaa, koska maku oli vallan kohdillaan! Ja jälleen kerran, tämähän oli myös gluteenitonta, jos sitä seikkaa arvostaa.

Laiskamatosena ostin marenkilevyt kaupasta. Voisihan ne tehdä itsekin, mutta aina ei vaan kykene. Ja varsinkin jos on kyseessä kananmunanvalkuaisten erottelu.

Marenkinen mansikka-raparperikakku

vähintään 2 pyöreää marenkilevyä (kolmannesta ei toki ole haittaa)
3 dl kuohukermaa
1,5 prk maitorahkaa (375g)
sokeria maun mukaan
vaniljajauhetta tai vaniljasokeria
raparperi-vaniljahilloa
500g tuoreita mansikoita

Krumeluuriksi: paahdettuja mantelilastuja, sitruunamelissan lehtiä, sokerihelmiä tms.

Vatkaa kerma. Sekoita rahkaan sokeri ja vanilja. Yhdistä rahkaan kermavaahto. Asettele reilun kokoiselle kakkuvadille marenkilevy. (Minulla oli liian pieni, hankaloitti kakun leikkaamista!) Sipaise päälle kunnon kerros kerma-rahkaseosta, raparperihilloa ja ohueksi viipaloituja mansikoita.

Lätkäise päälle toinen marenkilevy. Toista edellinen setti. Laita vielä kolmas levy, jos sattuu olemaan. Muuten asenna päällimmäiseki kunnon kerros kerma-rahkaseosta ja asettele päälle mansikoita jotenkin kovin taiteellisesti. Koristele mieluiseksi, jos vaan kaapistasi tai puutarhastasi sattuu löytymään komponentteja.

Nauti hyvät kahvit oikeista kahvikupeista (Mieluiten kukalliset!) ja leikkaa itsellesi aimo kimpale tätä pseudokepeää, ihanan höttöistä marenkiunelmaa!

Raparperihillon voi keittää vaikka Taikinataivaan ohjeella- Itse tekaisin hillon näppituntumalla ja tuunasin vielä vaniljalla. Raparperi on hapokasta, mutta sokerin määrää voi aina säätää oman maun mukaan!

Huom. kakku kannattaa koota vasta juuri ennen tarjoilua, ettei marengit ehdi lötristyä.


Raparperihillo:

Jos vaan ehdit niin keitä tämä jo edeltävänä päivänä!

500g raparperia
2½ dl hillosokeria
1 dl fariinisokeria
1/2 vaniljatanko

Laita kattilaan raparperit ja sokerit sekä halkaistu vaniljatanko (raaputa mukaan myös ne siemenet) ja keitä niitä n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin.

Edit. 21.5.2011 vaihdoin kuvaa, koska se oli jotenkin omituisen keltainen sävyltään. Omalla läppärillä alkuperäinen kuva näytti ihan tavalliselta, mutta Macillä ja työkoneella värit olivat hassut. Outoa...

Sesonkiherkku: Raparperi-keikauskakku

Datsalla, maaseudun rauhassa alkoivat olla raparperit viikonloppuna jo sillä mallilla, että niitä pääsi vähän harventelemaan. Nythän ne oikeastaan ovat ihan parhaimmillaan, nuo raparperit siis. Pakkohan niistä on jotain leipoa.

Jonnekin muistin nurkkiin oli jäänyt kummittelemaan ajatus raparperikeikauksesta. Tykkään tosi paljon omppukeikauksesta, joten päättelin että raparperikeikauksenkin on pakko olla vähintään yhtä hyvää. Eihän se muu auttanut kuin googleen... Meidän keikaus syntyi pääasiassa Nooran ohjeella, jonka perheessä tämä on muuttunut jo ihan perinneohjeeksi. Lisäksi konsultoin Mansikkamäkeä. Ja oma kädejälkikin piti reseptiin jättää: lisäsin taikinaan hieman kardemummaa.

Rumahan tämä kakku vähän tuppaa olemaan, mutta todella hyvää!

Raparperikeikauskakku

Raparperikerros:
50 g voita
5 dl raparperia
1 dl fariinisokeria
0,5 dl kidesokeria
0,5 dl tummaa muscovadosokeria

Taikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja (1 dl spelttiä)
2 tl leivinjauhetta
reilu 1 tl kardemummaa
1 dl maitoa

Tarjoiluun:
vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä

Paistaminen: 175 °C, noin 30–40 minuuttia.

Leivo kakku pyöreään ei-irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Irtopohjavuoka vuotaa aina hieman, joten vältä suosiolla uunin pesu valitsemalla kiinteäpohjainen vuoka. Myös syvemmänpuoleinen torttuvuoka toimii mainiosti.

Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pala vuoan pohjalle. Voitele vuoan reunat ja levitä 50 g voita sulatettuna vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Vinkiksi voin sulatukseen: Laita uuni lämpenemään ja aseta vuoka uuniin voinokareen kanssa. Anna nokareen sulaa tasaisesti vuoan pohjalle uunin lämmetessä. Ole kuitenkin tarkkana, jotta voi ei ehdi kärventyä! Tein kakun keraamiseen korkealaitaiseen piirasvuokaan, enkä jaksanut laittaa mitään leivinpaperia. Kakku irtosi kuitenkin ihan hyvin!

Kuori tarvittaessa raparperinvarret ja leikkaa ne noin sentin mittaisiksi paloiksi. Sekoita raparperinpalat ja fariinisokeri keskenään ja levitä seos vuoan pohjalle voisulan päälle.

Valmista kakkutaikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kanamunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada taikina raparperikerroksen päälle vuokaan. Paista 175 °C:ssa 30–40 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin kumoat sen. Kumottuasi kakun poista varovasti leivinpaperi raparperikerroksen päältä. Tarjoa kakku haaleana vaahdotetun vaniljakastikkeen tai vaniljajätskin kanssa.

Omat säätämiset, ainahan niitä tulee: Vaihtelin vähän noita sokereita, alunperinhän se oli 2 dl pelkkää fariinia. Ja eihän meillä ollut perunajauhoja lainkaan, säädin sitten sekaan 2 dl vehnäjauhoja ja 1 dlspelttiä. Mausteeksi taikinaan lisäsin runsaan teelusikallisen kardemummaa. Toimi mielestäni mainiosti!

Palanen Pariisia

Käväisimme kevätlomasella Ranskassa, Pariisissa ja lähiseuduilla. Aurinko ja ihanat ilmat hellivät, mikäpä siinä oli tepastella suurkaupungin katuja ja kujia, ihmetellä ihmisvilinää ja nauttia tunnelmasta, ruuasta, herkuista ja viineistä. Vaan eihän sitä viikossa ehdi syödä kaikkea, mitä haluaisi. Pariissa kun tarjontaa on niin yltäkylläisesti. Tässä kuitenkin muutama helmi matkan varrelta.

La Crèmerie

Päivisin tämä vanha maitokauppa (vai juustokauppa?) toimii viinimyymälänä ja jonkin sortin viinibaarina. Iltaisin tarjolla on komea valikoima viinejä, mitä ihanampia suolapaloja, leikkeleitä, pateita, juustoja. Pöytävaraus on ehdoton, koska istumapaikkoja on vain reilu 10. Kävimme varaamassa pöydän edeltävänä iltana. Menimme paikkaan ihan vaan pienelle iltapalalle ja palasimme hotelille mahat pinkeinä kinkusta, salamista, mozzarellasta, aladoobista ja rommibabasta. Huh.

Ilmeisesti minun piti matkustaa Ranskaan syödäkseni elämäni parasta Mozzarellaa. Kermaista, valuvaa, maukasta. Päällä loraus oliiviöljyä, rouhaisu pippuria, suolaa ja kyljessä muutama todella kypsä tomaatti. Tarjoilukulho oli pakko melkein nuolla.

Mistä löytyy: 9 rue des quatre vents (6e)

Pieni on kaunista!

Ma Bourgogne

Tämän ravintolasuosituksen bongasin jo ennen matkaa David Lebovitzin blogista. Perinteikäs Brasserie / bistro, upean Vosgesin aukion laidalla. Viereisissä pöydissä oli paljon paikallisia ja ihme kyllä mahduimme sekaan ilman pöytävarausta. Ruoka on konstailematonta perusranskaa ja palvelu tyypillistä. Mutta vatsat täyttyivät tartarilla ja possulla+linsseillä. Eihän se mitään, vaikka raastelautanen jäi saamatta ja pääruuan viinit... :)

Mistä löytyy: 19, place des Vosges (4e)

Herkullinen tartar oli maustettu sipulilla, kapriksilla ja dijonsinapilla.
Lisukkeen tarjottiin ranskanperunat.

Possu ja linssejä. Hyvin yksinkertaista mutta kuulemma herkullista.

Mariage Frères

Luin jossain vaiheessa talvella Helena Petäistön Tee teematka-kirjan ja päätin, että Mariagen veljesten teehuoneelle on päästävä, jos Pariisin suunnalla ollaan.

Näin tehtiin ja taisi olla elämäni kallein teepannullinen, jonka nautin, mutta ehdottomasti myös elämys. Jo pelkästään paikan tuoksu on huumaava. Miestarjoilijat olivat pukeutuneet valkoisiin asuihin, tunnelma oli hillityn charmikas ja hieman siirtomaahenkinen. Paikan teelista oli hillitön opus. Kyselimme rohkeasti suositusta tarjoilijaltamme. Teen seurana nautimme kakkuja ja macaron-sekä financier-leivoksia. Nekin oli maustettu teellä, tottahan toki.

Teen valmistus on muuten Mariage Frèresillä taidetta: jokaisen pannullisen valmistaa erityinen "teesommelier", joka hauduttaa ja maistaa teen ennen kuin se tarjoillaan asiakkaalle, valkoisista posliinikupeista, totta kai!

Mistä löytyy: 32 rue du Bourg-Tibourg (4e)




Les Crêpes à Gogo

Tämä letturavintola tarjoilee todella hyviä kreppejä, mutta siellä on myös todella ahdasta, Miespuolinen hädin tuskin mahtui pöytään pitkine jalkoineen...

Kreppilista on häkelyttävän laaja. Pöytäliinoina oli hauskasti palanen ruskeaa voimapaperia. Palanpainikkeeksi kannattaa nauttia ehdottomasti normandialaista omenasiideriä!

Minulla ei ollut mitään saumaa jälkkärikreppiin, sen verran oli tuhti satsi tuo suolainen versio. Mikälin ymmärsin oikein niin perinteisesti bretagnelaisissa krepeissä käytetään myös tattarijauhoja. Antoivat todella kivan makusäväyksen kreppeihin. Raaka kananmunan keltuainen näytti myös olevan elementti, joka ehdottomasti kuului kreppimeininkiin. Mielpuolinen onnistui toisella kreppireissulla keräämään nälkää sen verran paljon, että jaksoi vetäistä toisen krepin Nutellalla. Minä en kyennyt. Oli kuulemma hyvää sekin.

Mistä löytyy: 12 Rue Soufflot (5e)

Tämä ei ole mikään tartar-kreppi, vaan tuo punainen on tomaattikastiketta. Krepin sisällä kinkkua ja juustoa.

Moniongelmaisten mangokakku

Meillä alkaa olla lähisuvussa pientä ruokarajoitetta vähän joka lähtöön: maidotonta, gluteenitonta, soijatonta, kalatonta, pähkinäallergiaa jne. Onneksi reipas siskoni jaksoi veivata ihanan raikkaan, mangoisen "juustokakun" äidille näin juhlapäivänä. Tästä kelpaa sitten muunnella makuja sesongin ja tarjonnan mukaan. Keksivalinnan mukaisesti tästä saa helposti myös kananmunattoman kakun.

Tässä siis ehdokas kevään ja kesän juhlapöytään, jonne tarvitaan aina joku ruokavaliokakku meille rajoittuneille.

Ja vaikka tämä onkin varsinainen kaikkea ton-kakku niin maku oli ihanan pehmeä, makea ja samalla raikas. Kuka sitä nyt mausta tinkisi?


Raikas mangokakku
(maidoton ja gluteeniton)

Pohja:
150g keksejä (Semper kolakeksit)
n. 50-60g sinistä Keiju-margariinia sulatettuna

Vuoraa noin 24-26 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit kaulimella tai blenderissä ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Painele vuuan pohjalle.

Jos tykkäät paksummasta keksipohjasta niin tuplaa keksien määrä ja lisää vähän rasvaa.

Kinuskikissalta bongattu vinkki: Peitä sisäreunat reunakalvolla tai sivele niihin ruokaöljyä, jotta kakku irtoaa vuoasta siistimmin.

Täyte:
1 tlk (400g) Yosa naturellia sekoita mangoon + kuuma liivatesose
1 tlk (250 ml) Oatly kaura-vaniljakastiketta vaahdotettuna
6 liivatelehteä
3 dl mangososetta (sokeroimaton, esim. Bonne)
0,5-0,75 dl sokeria
vaniljaa (esim. jauhettu vanilja tai vaniljasokeri)

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vaahdota kaura-vaniljakastike. Kuumenna mangosose ja liuota siihen pehmenneet liivatteet.

Yhdistä liivate-mangoseos Yosa naturelliin ja mausta sokerilla makusi mukaan, n. 0,5 dl tai ripaus enemmän sekä vaniljalla. Yhdistä lopuksi Yosaan vaahdotettu kaura-vaniljakastike.
Kaada kakkupohjan päälle, peitä vuoka ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kiille:
1/2 sitruunan mehu
2 dl mangososetta
1 dl nestettä (hedelmämehua yms.)
4 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita halutessasi mangososeen joukkoon sokeria, sitruunamehua ja hedelmämehua. Kiehauta n. ½ dl seoksesta kattilassa ja sulata liivatelehdet siihen. Yhdistä lopun soseen kanssa. Kaada seos vuokaan täytteen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa. Koristele hedelmillä, yrteillä tai syötävillä kukilla, jos jaksat ja ehdit.

Hittiainesta: Parsa-pekonipiiras

Raahuduin kotiin työmatkalta ja heti eteisessä nenääni leijui ihana tuoksu. Onni on leipova aviomies!

Resepti oli kuulemma pengottu Ruokahommista, jonne se puolestaan oli löytänyt tiensä Voisilmäpelistä. Tämä piiras on ihan selvää hittiainesta!

Pohjataikinaa ei meillä jaksettu tehdä itse, mainiota syntyi valmiilla ruisperunataikinalla. Jannan kommenttilootassa oli keskustelua, josko 1 paketti pekonia olisi tähän liikaa. Ei ole liikaa, meillä laitettiin vähemmän ja todettiin, että ennemmänkin olisi voinut olla. Jos vähennät pekonia niin saatat tarvita riapuksen suolaa täytteeseen.

Jos käyttää pyöreää piirasvuokaa niin parsoja kannattaa vähän pätkiä. On nimittäin hiukkasen paljon helpompaa sitten tuo piiraan leikkaaminen... Leikkaamisvaikeuksista huolimatta aikamoinen lohkare piirasta katosi rip-rap tahtiin.


Pekoni-parsapiiras

pohja:
100 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
2-3 rkl kylmää vettä

täyte:
puntti (vihreää) parsaa
1 paketti pekonia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania
loraus tuoretta sitruunamehua
1 tl timjamia
suolaa
mustapippuria myllystä
valkopippuria myllystä

Valmista ensin pohja: ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi se jauhojen joukkoon. Lisää sen jälkeen kylmää vettä sen verran, että voit muotoilla taikinasta jotakin palloa muistuttavaa. Älä lisää vettä yhtään enempää kuin taikinan saamiseksi kasaan on pakko. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Leikkaa parsojen varresta pari senttiä pois, jos varsi on puumainen. Silppua sipuli ja valkosipuli. Leikkaa pekoni paloiksi, ja ruskista pannulla. Siirrä odottamaan, ja kuullota sipuli ja valkosipuli pekonirasvassa. Sekoita keskenään munat, ranskankerma, kerma, juustoraaste ja mausteet.

Ripottele pekoni ja sipuli esipaistetun pohjan päälle. Kaada päälle muna-kermaseos. Asettele lopuksi parsat päällimmäisiksi. Laita piiras takaisin 200-asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi. Anna piiraan vetäytyä ja jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

Kiintiöparsaresepti

Aika kinkkuisaltahan se näyttää...

Ei taida olla kevättä ilman parsareseptiä ruokablogissa. Täytynee kunnostautua tässä asiassa, koska muutamana edeltävänä keväänä reseptit eivät ole tänne asti kirjautuneet.

Sain työkaverilta vinkin tähän ihastuttavaan parsaherkkuun. Tällä kannattaa juhlistaa alkanutta kevättä!

Seuraavaksi pitäisikin bongata jostain hyvä parsakeiton resepti. Edellinen kokeilu oli jotenkin omituisen puiseva.

Parsaa, ilmakuivattua kinkkua ja appelsiinikastiketta

2 isoa punttia tuoretta vihreää parsaa
2 pakettia ilmakuivattu kinkkua
2 luomuappelsiinia
hunajaa
(nokare voita)
suolaa ja pippuria

Käsittele parsat, ota vinkkiä vaikkapa Marilta.

Laita toinen paketti kinkusta (joka voi olla parmaa, serranoa tms.) uuniin ja paahda se rapeaksi, n. 225-250 astetta, noin 10-15 minuuttia. Seuraa paistumista, ettei uunista ala nousta sinistä sauhua…

Purista appelsiineista mehu. Pilko toinen paketillinen kinkkua ja nakkaa se kylmään pannuun. Paistele kinkkua, rasva sulaa mukavasti ja kinkusta tulee hiukkasen rapsakampaa. Ota kinkku pannulta ja nakkaa sinne seuraavaksi appelsiinimehu. Kiehauta mehua kasaan, pyöristä makua tarvittaessa hunajalla ja mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Voit nakata perään vielä nokareen voita kiillottamaan kastiketta. Mutta toimii ihan ilmankin.

Kiehauta parsat napakoiksi, ohjetta voi katsoa jälleen Marilta Pumpkin Jamista. Asettele parsat joko lautasille annoksiksi tai lämmitetylle vadille. Lorauta kastike perään, sitten pannulla käyneet kinkut ja uunissa rapeksi paistetut ja murustellut kinkut. Tarjoile ja kerää kehut!