Kaalilaatikko - niin hyvää!

Kaalilaatikko on sarjassamme niitä ruokia, jotka kuuluvat mummini bravuureihin. Omat satunnaiset yritelmäni ovat jääneet yleensä aika valjuiksi. Ja pakko myöntää, olin kaalikammoinen (kypsennetyn kaalin suhteen) aika pitkään teinistä varhaisnuoruuteen.

Mutta nykyisin, ah voisiko herkumpaa olla kuin kaali! On siis vain puuttunut the kaalilaatikkoresepti. Ja nyt se on sitten löytynyt! Melkeinpä vahingossa.

Perjantain kauppareissun jäljiltä jääkaapissa majaili heräteostoksena paketillinen karitsan jauhelihaa. Siitä piti kehitellä jotain, joten ei muuta kuin nettiin suhailemaan. Ja sieltä se sitten pompsahti silmille, kaalilaatikko. Universumin paras kaalilaatikko on alunperin Kulinaarimurulan tuotantoa.

Mulla ei ole tähän niin yhtään mitään lisäämistä. Ihan mahtavaa. Harmi vaan, ettei jääkapissamme majaillut puolukkasurvosta. Ainoastaan sitä kaipasin.

Tämä menee meillä myös lohturuokaa-kategoriaan tai viikonloppuherkkuihin. Ja kun tämän tekee sunnuntaina niin saa maanantaille lounasevään, jota työkaverit kadehtivat.

Kulinaarimurulan paras kaalilaatikko

4 dl vettä
2 dl spelttihelmiä
1 rkl härkäfondia
500 g kaalia
keskikokoisen sipulin
voita
300 g karitsan jauhelihaa
suolaa
valkopippuria
2 dl kermaa
muutaman lorauksen siirappia (tai hunajaa ja ripsaus fariinisokeria)

Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Kiehauta vesi ja lisää siihen fondi sekä spelttihelmet. Anna kiehua kunnes neste on imeytynyt helmiin, tähän menee noin 20 minuuttia.

Leikkaa kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Freesaa kaali-sipulisilppua hetki voissa paistinpannulla, mausta ripauksella suolaa ja siirrä seos uuninkestävään vuokaan.

Paista jauheliha voissa samalla pannulla, jossa kypsensit kaalit ja sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada jauheliha ja spelttihelmet kaali-sipuliseoksen joukkoon. Sekoita pontevasti ja liruttele vuokaan kerma sekä siirappi.

Paista kaalilaatikkoa uunissa noin tunnin ajan. Sitten saa syödä, mutta varo ettet polta suutasi.

Uutta fasaadia ja lukunurkka

Viidennen bloggausvuoden kunniaksi on korkea aika tämänkin blogin saada vähän uutta ulkoasua. Kyllä vaan, edellinen blogiasu oli vuodelta 2007, jolloin pystytin tämän blogin. En ole koskaan ollut mikään muodin perässä juoksija, musta ja valkoinenhan on hyviä värejä, mutta aika aikaansa kutakin. Ja nyt tulin siihen pisteeseen, että nuo ruskean sävyt vaan alkoivat tylsiä silmää.

Pientä feisliftiä siis blogille, ei mitään suurempia, koska coodaus ei ole mun alaa. Mutta aloitan nyt ainakin tällä uudella, valkoisella pohjalla, joka on minun silmääni ihasttuttavan raikas. No, sitähän valkoinen yleensä on...

Yöpöydälleni on ilmaantunut uusi kirja, joka oikeastaan majailee keittokirjahyllyssä. The Flavor Thesaurus. Uneliaan sekä myös Ahmijan suosituksesta päätin tilata opuksen, eivätkä kehuneet suotta. Tästä saa ideoita yhdistelemiseen! Ei perinteinen keittokirja vaan lukukirja. Myötäilen Annan ja Ahmijan kehuja, kannattaa tutustua. Tilasin omani ad libriksestä, sain jenkkiversion. Alkuperäisversio on käsittääkseni britti.

Salaattiyllätys pinaatista, avocadosta ja granaattiomenasta

Yleensä, kun menee perjantai-iltana ruokakauppaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta illan menusta ei lopputulos voi olla kovin kaksinen. Vaan joskus, ihme kyllä, sattuu ihan puolivahingossa keräämään mukaan raaka-aineita, joista sitten syntyykin ihan mielettömiä yhdistelmiä.

Tämä lisäkesalaatti syntyi juurikin puolivahingossa, Hereford Entrecôten lisukkeeksi. Antti oli ihan tautisen hyvää ja salaatti todellakin yllätti: Kaunista, raikasta, pehmeää, rouskuvaa, kirpeää ja täyteläistä samassa paketissa. Mitä muuta voisi oikeastaan toivoa? Varsinkin, kun talviset salaatit ovat yleensä, noh, sitä mitä ovat. Kelmeitä ja mauttomia.

Salaatti katosi kulhosta nopeasti, ennen kuvallista todistusaineistoa. Mutta toisen puolikkaan granaattiomenasta kopistelin aamujugurtin seuraksi. Ei hullumpaa hunajan ja jauhetun vaniljan keralla!

Lähinnä herää kysymys, että miten mä en ole kokeillut tätä aiemmin? Granaattiomenaakin on tullut syötyä lähinnä vaan jossain leivonnaisissa, jossa sitä on ollut koristeena. Mitähän muuta siitä voisi oikein kehitellä?

Tähän täytyy todeta kuitenkin, että jollekulle tämän yhdistelmän toimivuus on varmaan ihan itsestäänselvyys. Mulle ei, ja siksipä jaksan tätä hehkuttaa. :)

Salaatti pinaattista, avocadosta ja granaattiomenasta

1 pussillinen luomu baby pinaattia (pienilehtistä, mehukasta ja mietoa)
1 luomu avocado
1/2 luomu granaattiomenan siemeniä

Salaatin kostukkeeksi:
oliiviöljyä
luomu sitruunan mehua
suolaa ja pippuria myllystä

Pese ja linkoa pinaatti, kumoa salaattikulhoon. Kuori, halkaise ja viipaloi avocado. Pirskottele päälle vähän sitruunamehua, ettei avocado tummu. Halkaise granaattiomena ja kopistele sen siemenet lusikalla erilliseen kulhoon. Varo roiskeita. Mausta pinaatti öljyllä, sitruunamehulla (tai valkoisella balsamicolla), suolalla ja pippurilla. Lisää kulhoon avocado ja granaattiomenen siemenet. Tarkista maku ja säädä kohdilleen tarvittaessa.

Note: salaatti toimisi varmasti myös vuonanakaalista. Salaattia voisi höystää myös parmessanilastuilla, jos muissa lisäkkeissä ei ole juustoa.

Miten ne ovatkin niin kauniin värisiä?

P.S. Ready-to-eat-avocadoa luomuna ja luomu granaattiomenaa sekä baby pinaattia löytyi Anton & Antonista. Mistäpä muualtakaan... Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Se nyt vaan sattui olemaan matkan varrella paremmin kuin kauppahalli tai Stockan herkku.

Ranskalainen kukkopata - Coq au vin

Sunnuntairuoka syntyi, kun pohdiskelin mitä kummaa laittaisin kukonpojasta, joka tarttui matkaan retkeltä Anton & Antoniin. En voinut vastustaa Viskilän tilan Kukonharjan kukonpoikia. Oli ihan pakko kokella.

Aikani pohdittuani päädyin coq au viniin, kukkoa punaviinissä. Hetken mietin, että paiskaan pulun pataan kokonaisena, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että viisaampi vaan taipua opettelemaan linnun paloittelu. Nii-in, eipä sitten ole tullut varmaan koskaan paloiteltua raakaa broileria / kukonpoikaa...

Nykykokin kätevä apuri, youtube tarjosi tähän pikkupulmaan hyvän valikoiman erilaisia opastusvideoita. Parasta antia oli Gordon Ramsayn How to Part a Chicken. Kaunista, vaikken Gordonista muuten niin tykkääkään. Mutta kyllä se tipun osaa paloitella, todella. Ja minäkin selvisin hommasta ihan kunnialla, en tosin yhtä tyylillä kuin Mr. Ramsay. Harjoittelun paikka.

Tähän on pakko vielä todeta, että lapsuudessani meillä syötiin usein sunnuntaisin uunikanaa. Ja se ei tosiaan ollut mitään rintafilettä tai filesuikaletta, eihän niitä 80-luvulla edes ollut tarjolla. Äidille ei ollut mikään "issue" ostaa ja paloitella kokonaista raakaa kanaa. Kumma kyllä, tänä päivänä se koetaan jotenkin hankalaksi. Pataruuassa luullinen liha on ihan must, makua irtoaa ihan toisella tavalla kuin fileistä.

Reseptiikkaan otin mallia Silläsipuleilta, jossa oli käytetty Hans Välimäen reseptiä. Lisäksi tutkailin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaa ja Julia Childin ohjeistuksesta lisäsin pataan vielä laakerinlehteä, tomaattisosetta ja valkosipulia. Pataan laitettu viini oli muuten satsi sekalaisia jämäviinejä jääkaapista, konjakki taas maustekaapin perukoilta löytyvistä minipulloista. Ne ovat muuten todella käteviä juurikin ruuanlaitto- ja leivontatarkoituksiin.

Tästä tuli ihan superherkkua. Soppakellari suosittelee, lämpimästi. Kuten myös retkeä Anton&Antoniin. Ja siinä on muuten naapurissa myös Kaffecentralenin myymälä.

Coq au vin - Kukkoa viinissä
4:lle

1 kokonainen kukonpoika
200 g herkkusieniä tai kourallinen herkkutatteja
10 salottisipulia
1 solo valkosipuli
200g pekonia (meillä pancettaa)
2 rkl voita
suolaa ja mustapippuria
1 pullo punaviiniä
4 cl konjakkia
1 dl demi glace-kastiketta
1 tl tuoretta timjamia (meillä kuivattua)
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattisosetta

Paloittele broileri kymmeneen osaan. Ota mallia Gordonista, jos ei muuten suju.

Kuori sipulit. Suikaloi pekoni ja ruskista omassa rasvassaan, nosta syrjään. Ruskista samassa rasvassa kevyesti vielä sienet ja sipuli (liota sienet, jos käytät kuivattuja). Ruskista lintupalat ja nakkaa nekin pataan, samoin pasitetut pekonit. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon loput raaka-aineet ja anna padan hautua kannen alla 20 minuuttia. Ota kansi pois ja jatka toiset 20 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista maku.

Note: Kananrangasta ja muista perkuujämistä kannattaa ehdottomasti keittää kanaliemi. Tulee siinä samalla vaivalla, melkein itsekseen.

Keittoa nauriista

Talvisin tulee tehtyä usein keittoja. Mikäs sen maistuvampaa kuin lautasellinen höyryävää, lämmintä soppaa. Keitto on myös kätevä alkuruoka viikonlopun dinnerille, koska sen voi huoletta tehdä edellisenä päivänä suurinpiirtein valmiiksi ja vain lämmittää ja säätää maut kohdilleen seuraavana päivänä. Ja surauttaa toki kuohkeutta bamixilla ennen tarjoilua.

Kaapissa lymyili kaskinauriita ja niistä syntyi keitto Hesarin ruokasivujen reseptillä. Pieniä viritelmiä tein taasen, koska keiton piti olla maidoton. Voi (Jota muuten on ohjeistettu aika reipas määrä!) jäi kokonaan pois ja maitotuotteet korvatiin kaurakermalla ja maidolla sekä kasvisliemellä. Hyvin toimi näinkin!

Ahmijan kommenttilootasta bongasin hyvän vinkin nauriin käsittelystä. Maista jokaisesta nauriista pieni pala. Joskus nauriiden joukossa saattaa olla kitkeriä kavereita, jotka maullaan pilaavat koko ruuan. Eliminoi nämä siis joukosta!

Tähän saa muuten kätevästi upotettua myös joululta jääneet piparkakut. Olivat hauska makulisä keiton lempeään makumaailmaan.


Nauriskeitto ja murskattua piparkakkua
reilu alkukeitto 4:lle

400 g nauriita (noin 2 kpl)
1 peruna
1 pieni sipuli
3 valkosipulin kynttä
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
100 g voita
1 dl valkoviiniä
noin 3 dl vettä
1 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
suolaa, valkopippuria
piparkakkua

Kuori nauriit ja peruna, leikkaa isoiksi paloiksi. Laita kattilaan voi, oliiviöljy ja hunaja. Lisää nauris- ja perunalohkot ja paista, kunnes juurekset saavat hieman väriä.

Hienonna sipulit ja lisää kattilaan. Anna sipuleiden kuullottua. Lisää valkoviini ja vesi. Anna hautua kypsäksi, lisää vettä tarvittaessa.

Lisää kerma ja maito ja soseuta tehosekoittimessa sileäksi. Kaada takaisin kattilaan ja mausta. Murskaa keiton päälle tarjottaessa piparkakkua.

Makoisat parmesaanikeksit

Muutama päivä sitten kukkakaalikeiton kanssa natusteltiin parmesaanikeksejä. Tämä resepti jäi silmiin jostain syksyisestä Maku-lehdestä ja löytyihän resepti näppärästi ko. aviisin verkkosivuiltakin. Erityisesti tässä viehätti vehnäjauhojen erittäin pieni määrä ja varmaan ne voisi korvata jollain muullakin jauholla. Eivät kovin keveitä suutuntumaltaan, koska rasvassa riittää. Mutta todella hyviä!

Samantyyppisellä vhh-teemalla oli muuten supertyylikkäässä Avaruusasema-blogissa kokeiltu vähähiilarisia juustoleipäsiä. Mielenkiintoisia!

Pahoittelut, näistä ei ole erilliskuvaa.

Parmesaanikeksit
n. 20 kpl

100 g parmesaanijuustoa (raastettuna)
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
75 g voita
1 kpl munaa

Sekoita juustoraasteen (n. 3 dl) joukkoon kuivat aineet. Lisää huoneenlämpöinen voi ja muna.
Sekoita tasaiseksi. Nosta teelusikalla leivinpaperoidulle pellille pieniä kekoja. Jätä väliin tilaa, sillä keksit leviävät paistuessaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Paloitellut keksit sopivat mainiosti käytettäväksi krutonkien tapaan salaateissa ja keitoissa. Ne ovat myös hienostunut suolainen pala tervetulomaljan kanssa tarjottavaksi.

Syö heti, ehdottomasti parhaimillaan leivontapäivänä!

Mausteista ja makeaa: haudutetut päärynät

Ruokatorstain Joulu-kirjasta nappasin vielä yhden talvisen reseptin matkaan. Viikonloppuna syötiin ja nautiskeltiin loppiaisen tunnelmissa ja päädyin kokeilemaan mausteliemessä hauduteltuja päärynöitä. Jälkkärit ei edelleenkään ole minulle mikään helppo nakki eli tässäkin yritin pelata varman päälle. Ja pienistä reseptimuunnoksista huolimatta näistä tuli ihan mielettömän hyviä. Omat viritelmäni suluissa. Mausteitahan voi kukin laittaa ihan oman makunsa mukaan!

Mausteiset haudutetut päärynät

4 pientä tai 2 isoa päärynää

Liemi:
1 1/2 dl vaahterasiirappia (1dl hunajaa)
2 dl valkoviiniä
1 appelsiinin mehu ja raastettu kuori (kuivattuja kuoria löytyi vähän ja lisäksi sitruunamehua...)
2 kanelitankoa
3 neilikkaa
1/2 vaniljatanko
1 tähtianis
1/2 dl sokeria (1dl fariinisokeria)

Mittaa liemen ainekset kattilaan. Keitä 15–20 minuuttia, eli kunnes liemi hieman sakenee. Kuori sillä välin päärynät. (Jos päärynät ovat isoja, puolita ne.) Ja kannattaa ottaa iso tai ainakin laakepohjainen kattila, jonne päärynät mahtuvat mukavasti.

Laita päärynät liemeen. Kypsennä poreillen, kunnes haarukka menee hedelmistä helposti läpi, eli 30–45 minuuttia. Aseta tarjolle lämpiminä mausteliemen ja kunnollisen vaniljajäätelön kanssa.

Note: Tein muuten edellisenä iltana suurin piirtein valmiiksi ja vain lämmitin seuraavana päivänä. En uskaltanut säilyttää liemessä, koska päärynät vaikuttivat jo niin kypsiltä. Ehkä olisi kannattanut jättää ne keittovaiheessa hieman kovemmiksi ja tarjoiluvaiheessa lämmittää ne sitten vaan ihan huolella loppuun.

Jälkkärin kavaljeeri oli Beringerin satakieli vm. 1993
Yritin suoristaa tätä fotoa kuvankäsittelyssä, harjoituksen tarvetta vielä havaittavissa...

Mausteinen kukkakaalikeitto

Joskus taisin mainita, että arkisyöminen on turhan usein yhtä kiirettä, väsymystä, pakastevihannesta ja jauhelihaa. Eikä niistä jaksa blogata, jauhelihasta kyllä joskus.

Poikkeus vahvistaa säännön eli tässä on ruoka, jonka voi toteuttaa pakastevihanneksista eikä tee edes pahaa. Näppärästi vähähiilarinen ja kermakaan ei ole ihan välttistä. Meillä ei nimittäin ollut jääkaapissa minkään sortin kermaa, joten lorautin sekaan tilkan maitoa. Eikä sekään olisi ollut varmaan ihan välttämätöntä. Mutta herkumpaahan tästä tulee kermatilkalla, sitä ei käy kieltäminen!

Ja jos ei sitä kermaakaan lisää niin kannattaa lisätä jotain proteiinia, vaikka, raejuustoa, sitä kuuluisaa jauhelihaa paistettuna tai vaikka rouhittua savukinkkua. Mitä nyt kukin sitten haluaa.

Meillä kokeiltiin samalla kokkailukerralla Parmesan-keksejä, joka on tuossa lautasen laidalla. Niiden respetin laitan vähän myöhemmin!

Alkuperäinen resepti Voisilmäpelistä.

Mausteinen kukkakaalikeitto
2-3 annosta

1-2 rkl voita
500 g kukkakaalia
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 tl tuoretta raastettua inkivääriä
½ tl juustokuminaa
½ tl kurkumaa
2 kardemummankotaa (tai ripaus jauhettua)
ripaus kanelia
chiliä maun mukaan
rouhittua mustapippuria
6-7 dl vettä
1 laadukas kana/kasvisliemikuutio
(1 dl kermaa)

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli sekä kukkakaali. Sulata kattilassa voi ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja mausteet ja kuullota korkeintaan puoli minuuttia. Lisää sen jälkeen kukkakaali, vesi ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen n. 20-30 minuuttia, kunnes kukkakaali on sopivan pehmeää soseutettavaksi. Huom. pakastevihanneksilla keittoaika on lyhyempi.

Poista tarvittaessa kardemummankodat ja soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella aivan sileäksi. Kuumenna uudestaan ja lisää kerma.

Kaffel Turus

Joulun jälkeisellä lomaviikolla tuli piipahdettua Turussa pikaisesti. Lähinnä siis kahvikupillisen ja lounaan verran. Kahvi olikin todella hyvää ja lounaspaikka erittäin sympaattinen.

Syksyn aikana on korviini kantautunut hehkutusta Turun kahvipaahtimon kahveista. Saimme taannoin myös pienen maistiaispussin ja nyt vihdoin kävimme paikan päällä kahvittelemassa asian ytimessä, Café Artissa. Muutama muukin turkulainen ravinteli näköjään muuten käyttää "paikalliskahveja", mm. Ruokahommissa hehkutettu Bossalina "!

En halua listata tähän kaikkia mahdollisia ylisanoja, mutta yksinkertaisesti: mielettömän hyvää kahvia. PK-seudulta tätä kahvia on vaikeampi saada, mutta Kalliossa kahvila Sävy käyttää Turkulaisten kahvia. Kannattaa poiketa, jos osuu kohdille. Tai no, tämän takia kannattaa jo vähän matkaillakin.

Café Artin herkut: Mustikka-juustokakku, Irish Cream-kakku ja konjakkitryffeli.

Näiden kahvien tuoreus on muuten jotain ihan omaa luokkaansa. Paahtopävän voi tsekata kahvin pakkauksesta. Ostamani kahvi oli paahdettu ihan muutamia päiviä ennen ostohetkeä. Kahvia voi ostaa joko papuina tai jauhettuna. Pakkauksessa kerrotaan myös parasta ennen päivä, eikä se tosiaan ole missään 2 vuoden päässä...


Turku-lounas nautittiin kortteliravintola Kertussa, joka oli vallan sympaattinen ja reipas tapaus. Ei mitään turhaa konstailua, hienostelua tai kikkailua vaan selkeää ja simppeliä kotiruokaa ja runsaasti! Kaalikääryleet olivat mainiot, salaattipöytä runsas ja lounaan hinta todella maltillinen 8,80e, jolla sai siis ihan kaikkea. Minulle maistui kaalikääryleet ja Miespuolinen mutusteli lasagnea.

Lomapäivän kunniaksi olisi voinut toki kulautta lasin lounasviiniäkin. Edullisin viinilasillinen maksoi nimittäin 2,40e... Iltalistalla näytti olevan pastaa, leipiä ja mojovan oloisia burgereita. Jos olisin Turussa viikonloppuna niin sunntaisin ehdottomasti Kertun hampurilaisibuffaan, jota tarjoillaan viikonloppuisin. Tarkat ajat kannattaa tarkistaa Kertun sivuilta!

Niin että käykää Turussa!
(No juu, olihan sieltä kiva palata takaisin kotiin Kirkkonummelle!)

Joulu vielä kerran: portviinikastike

Vielä on pakko ihan pikkuisen palata jouluun portviinikastikkeen reseptin myötä. Itse kastike tosin on ajautunut kokoelmiin joskus ihan muulloin kuin jouluna. En muista alkuperäistä lähdettä, mutta jostain netin syövereistä tämä on lähtöisin.

Päädyin juuri tähän kastikkeeseen, koska halusin kinkulle ja kalkkunalle sekä laatikoille jonkun runsaan, kermattoman tumman ja vähän ehkä makeahkonkin kastikkeen. Ja tämä kuulkaas sopii melkein mille vaan. Loistavaa seuraa esim. porolle ja lampaalle. Ihan parhautta!

Kuvaahan ei taaskaan ole, mutta tästä tulee tummanruskeaa ja voin lisäämisen jälkeen myös ihanan kiiltävää. Kuvituksena siis jotain ihan muuta, mutta jouluista. :)

Kalkkuna on joutunut laudalle.

Kinkku hankittiin Someron Lihasavustamosta ja savustettu kalkkuna oli Rämön tilan lintuja.

Hillittömän hyvä portviinikastike

4-5 salottisipulia
1,5dl portviiniä
4 dl punaviiniä
4 dl demi-glace-kastikepohjaa
muutama oksa tuoretta timjamia
0,5-1 rkl punaherukkahyytelöä
20g voita
suolaa ja mustapippuria
Makujen säätämiseen tarvittaessa: balsamicosiirappia

Kuori ja leikkaa salotit ohuiksi renkaiksi. Marinoi sopulirenkaita portviinissä mieluiten yön yli. Marinoinnin jälkeen keitä sipulirenkaat pehmeiksi portviinissä ja anna niiden vielä jäähtyä portviinissä. Siivilöi jäähtyneet sipulirenkaat ja sästä siivilöity viini.

Keitä portviiniä ja punaviiniä kattilassa, kunnes nestettä on jäljellä noin 1,5dl. Lisää demi-glace ja timajmin oksat. Keitä kastiketta kasaan, kunnes sitä on jäljellä puolet. Tarkista maku ja keitä tarvittaessa hetki vielä. Poista timajmin oksat ja lisää punaherukkahyytelö.

Juuri ennen tarjoilua vatkaa voi kastikkeeseen ja lisää halutessasi mukaan portviinissä haudutetut sipulirenkaat. Minä jätin lisäämättä mutta hyödynsin ne kyllä muussa ruuanlaitossa. Mausta kastike suolalla ja pippurilla ja tsekkaa vielä maku. Säädä tarvittaessa balsamicosiirapilla.

Note: Satsaa hyvään demi-glaceen. Puljonki tekee hyviä liemiä, soosipohjia ja ihan soosejakin. Nykyisin niitä saa aika kivasti jo ihan marketeistakin.

Ameriikan tahmaiset suklaakeksit

Lomaviikolla on ollut aikaa ja intoa myös leipoa. Arkisen semi-karppailun kolkutellessa ovella makeat ja suklaiset jutut ovat olleet jostain kumman syystä pop. Jannalta bongasin tällaisen ihanan "tahmainen sisältä, rapea päältä"-cookiereseptin.

En muista, koska olisin viimeksi juonut maitoa tai edes halunnut tehdä niin. Mutta nämä cookiet laukaisivat sen reaktion, tosin nytkään en toteuttanut itseäni. Meillä ei ollut kuin hyla-maitoa ja sitähän voi laittaa vain kahviin.

Suklaacookiet Ameriikan malliin

75 g voita
200 g tummaa suklaata
2 munaa
2 dl raakaruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ dl tummaa kaakaojauhetta
½ tl suolaa
½ tl leivinjauhetta

Sulata voi ja n. 3/4 suklaasta vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, kaada sekaan suklaa-voiseos ja sekoita hyvin. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Sekoita hyvin ja lisää vielä murskatut pähkinä ja loput suklaasta isohkoiksi paloiksi rouhittuna.

Levittele lusikalla tai jollain vastaavalla taikinamassasta pellille kökköjä, muista jättää niille tarpeeksi tilaa levitä. Paista 170-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Keksit ovat valmiit, kun niiden pinta alkaa halkeilla ja muuttuu kiiltäväksi. Nauti keksit niin, että ne ovat vielä vähän lämpimiä.

Huomioita: En tiedä, lipsuinko paistoajassa vähän yliajan puolelle tai jotain, mutta keksit kovettuivat aika kovinksi melko nopeasti. Eihän nämä siis missään tapauksessa pitkään meillä vanhenneet, mutta silti. Ehdottmasti parhaimmillaan vielä hieman lämpiminä, suoraan pelliltä napsittuina! Näistä ei tullut mitenkään suunnattoman makeita eli ensi kerralla voisin jopa laittaa osan maitosuklaata.

Uuden vuoden kuvakollaasi

Joululahjoista ja erityisesti ruokaan, keittiöön ja viiniin liittyvistä on ollut hauskaa luettavaa vähän siellä ja täällä. Meillä yksi ruokaan liittyvistä lahjoista oli uusi kamera, Canon Powershot G12. En takaa, että blogin kuvien taso ainakaan heti dramaattisesti nousisi, mutta ainakin sille on nyt teknisiä edellytyksiä. Läjäyttelin eilen uuden vuoden juhlinnan tuoksinassa muutamia testiotoksia, ruuasta tietenkin! En vaan tajunnut ottaa tuota automaattista päivämäärää pois päältä. Onneksi on kotinörtti, joka veivasi sen pois päältä jatkoa silmällä pitäen.

Kiitos uudenvuoden kemuista ystäville, blinit maistuivat niiiiiin hyviltä. Vaikka jaksoin syödä vain kaksi. Erityisterveiset Pekka Puskalle, että voin määrässä ei todellakaan säästelty! :)

Blinitaikina tekeytymässä, varsinainen kuplija.
Ehkä saan ruinattu itselleni tämän reseptin joskus?

Kalalisut, lohta ja siikaa. Lisäksi toki smetanaa ja sipulia myös!

Poronpaisti 55˚c.



Sienimuhennos suppiksista.