maanantaina, marraskuuta 29, 2010

Tätien omppukakku eli Tatin-trauma


Auttakee. Miks mun Tarte tatin menee aina, ihan aina pieleen. En tajua. Vaikka mulla on maailman kaunein ja paras Emile Henry Tarte tatin-vuoka. Strömsö oli tällä(kin) kerralla todella kaukana ja lähinnä mun leipomukset on kuuluneet Römpsöö-osastolle.

Tällä kertaa päätin uskoa HS:n opastukseen tuon omenahärdellin suhteen. Edellistä en iljennyt edes blogata. Taikina tuli pakasteesta, maidoton lehtitaikina eli sitä ohjeistusta en voi kommentoida. Mun kompastuskivi on yleensä tuo päälinen.

Voin sijaan käytin sunnuntain laktoositonta margariinia, koska tätien kakusta piti saada maidoton versio. Ekan satsin tein raakruokosokerista ja siitä margiksesta, siitä piti siis tulla ihanan vaaleanruskea toffeemainen soosi. Pah, tuli tummanruskea ja palanut mössö, jossa rasvakin oli jotenkin kummasti erottunut. Roskiskamaa.

Se eka omenahärdelli. Herkullisen näköinen, eikö?

En alkanut itkemään vaikka niin uhkasinkin vaan laitoin uuden satsin tulille. Miespuolisen ehdotuksesta nyt mentiin ihan tavallisella kidesokerilla. Alku olikin lupaava ja hetken aikaa seos olikin vähän paksumman oloinen. Väri ei muuttunut missään vaiheessa vaaleanruskeaksi, ei todellakaan. Ja sitten taas, pam rasva ja sokeri erottuivat ja seos muuttui ihmeen ryynimäiseksi sörsseliksi. Johtuiko tämä nyt sitten kumminkin siitä leivontamargariinista?

Nyt ei enää todellakaan naurattanut ja kanssakokkaajien kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei muuta kuin omenat pannuun ja taikinakansi päälle ja katsotaan, mitä tulee. Ihme kyllä sokeri ja rasva jotenkin asettuivat uunissa ja lopputulos oli ihan ok, tosin ei kovin karamellisoitunut vaan lähinnä megamakea. Lisänä tarjoiltu Oatlyn kaurajätski olisi voinut olla vaniljaisempaa, mutta oli ihan ok. Eli lopputulos oli ihan mukiinmenevä, mutta ei mikään tajunnan räjäyttävä jälkkäri.

Kysymys kuuluukin, että onko jollain jotain supervinkkiä, jolla tämä onnistuisi ihan takuulla?

Tarte Tatin

Taikina:
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
75 g voita
1/2 dl vettä

Täyte:
6–7 hapokasta omenaa (meillä meni 3 isoa)
75 g voita
1 dl sokeria
(ripaus kanelia)

Tee ensin taikina. Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Paloittele joukkoon voi. Nypi ainekset sormin ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Kuori omenat, poista siemenkodat. Halkaise omenat neljään osaan.

Valitse halkaisijaltaan noin 22 sentin vuoka, jossa on muutaman sentin reuna. Vuoan pitää olla lieden- ja uuninkestävä. Soveltuvia ovat paksupohjaiset teräsvuoat tai valurautapannut, joissa myös kahvat kestävät uunin.

Laita vuokaan tai pannuun voi ja 3/4 dl sokeria. Anna sulaa. Pidä miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes seos on muuttunut vaalean kinuskin väriseksi.

Ota vuoka hetkeksi liedeltä ja lado omenat kinuskin päälle. Asettele palat kyljelleen tiukasti lomittain. Jos niiden väliin jää koloja, paikkaa ne pienemmillä omenapaloilla.

Nosta vuoka takaisin liedelle ja pidä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Kinuski (Jaa niin mikä kinuski? Meillä ei sellaista näkynyt...) kuplii omenoiden välissä ja omenat hieman pehmenevät.

Ota vuoka liedeltä. Ripottele loput sokerista omenoiden päälle. Voit laittaa mausteeksi ripauksen kanelia. Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi ympyräksi. Nosta taikina vuoan päälle, painele taikinan reunat omenoiden ja vuoan reunan väliin. Pistele taikinaan haarukalla muutama reikä.

Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Paista 25–30 minuuttia, eli kunnes taikinapinta on saanut kauniin ruskean värin. Anna kypsän piirakan vetäytyä 10–15 minuuttia ennen tarjoamista. Vedä veitsellä vuoan reunat, jotta piirakka lähtee hyvin irti. Kumoa piirakka tarjoiluvadille. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Pala kakkua, in the end.

sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

Kotiseutumatkailua



Talvinen sunnuntaipäivä on oivallinen juttu kotiseutumatkailua silmällä pitäen. Minkäänlaisia suunnitelmia päivälle ei ollut, joten kun mieleen muistui Kirkkonummen maatilapuoti, oli ainakin yksi tutustumiskohde selvä. Lisäski pulpahti mieleen Bistro Omat, jossa jo tuli kertaalleen kesällä vierailtua. Näillä suunnitelmilla siis porhallettiin matkaan.

Maatilapuoti sijaitsee Kirkkonummen Eestinkylässä, peltojen keskellä. Tunnelmallisesta punamultaisesta talosta löytyy puodin lisäksi pieni kahvila, jossa kannattaa ehdottomasti nauttia kupposellinen kahvia ja herkullinen tilalle leivottu pulla. Puodin valikoima vaihtelee sesongin mukaan, tällä hetkellä se oli yllätävänkin laaja. Montaa laatua paikan päällä leivottua leipää ja leivonaista, juureksia, kaaleja, herneitä, jauhoja ja ryynejä, säilykkeitä, lihaa, kalaa ja vaikka mitä! Kannattaa ehdottomasti poiketa tai tehdä pieni retki. Aukioloajat kannattaa myös tarkistaa netistä, ettei tule hukkareissua. Näin sunnuntai-iltapäivänä porukkaa oli liikkellä yllättävänkin paljon. Hyvä juttu!



Bistro Omat puolestaan sijaitsee Kirkkonummen kylillä, ihan siinä keskustassa, samassa pihapiirissä Citymarketin kanssa. Paikan filosofia on tarjota hyvää ruokaa, joka on valmistettu mahdollisimman paljonlähialueen tuotteista. Sunnuntaisin tarjolla on brunssi, joka oli tällä kertaa riista-aiheinen.



Brunssilla oli alkupalat buffassa, pääruoka tuli lautasannoksena ja jälkiruuat olivat taasen buffassa. Yleensä en näitä buffavirityksiä juuri diggaile, mutta voi tokkiinsa, nyt oli kyllä hyvää! Maalaismakkara hirvenlihasta vei kielen mennessään (Ja minähän en yleensä niistä ryynäreistä piittaa.) ja pääruokana nauttimani poronkäryn puolukkahillon vaniljatwist teki vaikutuksen. Miespuolinen herkutteli nieriällä. Jälkkäripöydästä löytyi suklaakakun lisäksi Peltolan Blueta, nautinnollista! Palvelussa oli ajoittain pientä hakemista, mutta mitäs tuosta. Sattuuhan sitä. Poistuimme sangen kylläisinä ja onnellisina ja tulemme taatusti uudelleen. Ja samaa suosittelen kaikille muillekin. 29 euroa tästä ruokaelämyksestä oli todella kohtuullinen raha! On se vaan kiva juttu, että omalta kotikylältä löytyy jotain muutakin kuin Rosso. Aina ei siis ole pakko mennä isolle kirkolle, jos haluaa syödä hyvin ulkona.

keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

Iskälle pixxaa


Lehdistä tursuaa aina isänpäivän alla kaikenmaailman pihvi- ja kermaperunareseptejä. Mutta meidän iskälle tehtiinkin pixxaa. No hyvä on, myönnetään, sitten sunnuntaina iskä sai sitä pihviäkin. Mutta ei kermaperunoita!

Pizzataikinan resepti tällä kertaa Viva Ciabattasta Aleksilta. Todella mainio ohje, mutta ei hätähousuille. :)

Aleksin pitsapohja
1 pieni pixxa eli meillä tehtiin heti nelinkertaisena

100 g kylmää vettä
150 g vehnäjauhoja
5 g hiivaa
3 g suolaa

Jauhot, hiiva ja vesi sekoitetaan vain yhteen ja laitetaan suoraan jääkaappiin parista tunnista pariin päivään. Kun alkaa tekemään jo palavasti mieli pitsaa laitetaan uuni täysille, (meillä 250 astetta) vaivataan taikinaan suola ja samalla lisää sitkoa. Kaulitaan littanaksi, täytetään pizza kaikella kivalla ja paistetaan valmiiksi. Meillä oli tällä kertaa vegepixxaa ja sitten ihan parmankinkku- ja metkurstiversiota. Kokeilevampaa osastoa tällä kertaa esitti tämä pieni pizzavinksu:

Kuvassa näkyvä pizzan päällä oleva viheriäinen tahna on paksuhko basilikaöljy, joka surautettiin bamixilla rypsiöljystä, oliiviöljystä, puntista basilikaa, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Ärinomaista pizzan päällä, jos pelkää, että rasvatasot ei tässä ruuassa ole muuten kohdillaan.

sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010

Porkkanakakku, vol. 2


Kohtahan tästä tulee ihan leivontablogi...

Isänpäivänä piti saada kaikille sopivaa kakkua pöytään. Tätä nykyä en olekaan enää ainoa ruokavaivainen lähisuvussa, vaan nyt huomioidaan myös maidotonta ruokavaliota. Fiksu siskoni ratkaisi kakkuprobleemin porkkanakakulla, joka leikattiin perhosen muotoon. Näin saatiin näpsästi kahta versiota kakusta.

Ohje löytyi viehkosta Chocochilistä. Kakussa on mainio, mehevä rakenne ja maut kohdillaan!


OODI VIIDELLE PORKKANALLE eli
SAARA TÖRMÄN PORKKANAKAKKU

4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa
3,5 dl fariinisokeria tiiviiksi puristettuna
2 dl öljyä
1,5 dl kauramaitoa, soijamaitoa tai vettä (ensi kerralla kokeillaan appelsiinimehulla)
5,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl soodaa
1/2 tl suolaa (meillä vaniljasuolaa)
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
omat lisäykset:
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl inkivääriä
1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus maidottomille:

100 g margariinia
225 g maustamatonta soijatuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
liraus sitruunamehua

Kuorrutus soija-allergisille:

100 g margariinia
2oo g maustamatonta soijatuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
liraus sitruunamehua

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Voitele kakkuvuoka margariinilla ja pyörittele vuoassa vehnäjauhoja, kunnes vuoan sisäpinta on tasaisesti jauhotettu.
3. Mittaa kulhoon fariinisokeri, öljy ja soijamaito. Sekoita.
4. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää ne sokeriseokseen. Sekoita joukkoon vielä raastettu porkkana.
5. Kaada taikina jauhotettuun vuokaan ja paista sitä noin 45 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa.
6. Anna jäähtyä.
7. Sekoita kuorruteen aineet yhteen, anna jähemttyä hetki jääkaapissa ja levitä se sitten kakun päälle. Koristele kakku mantelirouheella, pinjansiemenillä tai nonparelleilla.