Tuhti talvinen punajuurikeitto

Talviseen ruokameininkiin kuuluvT meillä pataruokien lisäksi muhevat, lämmittävät keitot. Vihannesten ollessa tällä hetkellä aneemisimmillaan juurekset sen kuin porskuttavat. Ovat siis todellakin tämän hetken sesonkiruokaa. Tällä kertaa tiukkapipaisessa sesonki-ajattelussa tuli pieni oikaisu puolivalmistetta käyttämällä. :D

Pirkan kasvissosepötkylöitä on tullut testattua kerran aiemminkin. Tämä uusintakierroksen resepti oli mielestäni onnistuneempi juttu, kuin edellinen porkkanasoppakokeiluni. Käytin siis Pirkan punajuuri-perunasosetta. Punajuuri on ihana juures, mutta sen käyttö on meillä toisinaan hieman vähäistä, kun sen käsittely on muka jotenkin sotkuista (seliseli). Eli siinä mielessä tällaisen esikäsitellyn tuotteen käyttäminen tuntui jotenkin järkevämmältä, kuin esimerkiksi tuon porkkanan kohdalla. Mutta miksi tähänkin puolivalmisteeseen on pitänyt lisätä maissitärkkelystä? Minkä ihmeprosessin läpi raaka-aineet menevät, että sosetta pitää tiivistää kasaan maissitärkkelyksellä? Mietityttää...

Innoitus tähän punajuurisoppaan löytyi Pippurimylly-blogista, jossa keittoa oli höystetty juustoravioleilla. Meillä mentiin vähän yksinkertaisemmin, mutta makoisaa oli näinkin. Ja helppoa, nopeaa ja siistiä.

Sinihomejuustolla maustettu punajuurikeitto

1 sipuli
öljyä
1 pötkö (500g) Pirkan punajuuri-perunasosetta
0,5-1 dl valkoviiniä
noin 2 dll kasvislientä
n. 150 g sinihomejuustoa
2 dl kermaa
liraus tummaa balsamicoa
mustapippuria myllystä
tarjoiluun: maustamatonta jugurttia tai crème fraîchea

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia öljyssä isossa kattilassa muutama minuutti. Lisää kattilaan valkoviini ja sen jälkeen punajuuri-perunasose pötköstä sekä kasvislientä. Säädä keiton paksuutta liemellä. Meillä tykättiin tällä kertaa vähän paksummasta keitosta. Kiehauta ja lisää mukaan murusteltu sinihomejuusto ja kerma. Tarkista maku ja säädä balsamicolla ja pippurilla. Surauta tasaiseksi sauvaskoittimella tai blenderissä. Jos keitto on vähän jäähtynyt tässä välissä niin kuumenna hetki. Tarjoile raikastavan jugurtin tai crème fraîche nokareen kera. Tuore leipä kruunaa aterian.

Pakko vielä laittaa pieni valitusvirsi kuvaamisesta. Ruokien kuvaaminen on tällä hetkellä ihan jotenkin supertuskallista. Valoa on niin vähän, ei vaan onnistu. Jotenkin jälkikäsittelystäkään ei tule tällä hetkellä oikein yhtään mitään. Että kökköjä ovat, pahoitteluni.

Pippurinen härkäruukku

Tänä talvena on pakkaskelejä todellakin riittänyt täällä pk-seudullakin. Näillä keleillä sitä kaipaa kummasti jotain lämpöistä, pehmeää pataruokaa. Jostain muistin syövereistä piirtyi mieleeni Pastanjauhajien joskus taannoin toteuttama härkäruukku. Pienen etsiskelyn jälkeen huomasin tätä tehdyn myös Sillä Sipulien keittiössä. Ja, onhan tämä toki kaikkien RossoFransmannien luottojuttuja. Ei ehkä mitkään kekseliäsyyden huippuluokkaan kuuluva ruoka, mutta myönnettäköön, että maisteltuani tätä keitosta en kyllä ihmettele suosiota lainkaan.

Arki-iltana meillä herkuteltiin tämä ihan tavallisesti lautaselta, mutta Sillä Sipulien toteutus oli ihanasti verhoiltu annosastiaan ja voitaikinakuoren alle. Nostaa homman heti arjen yläpuolelle!

Mustapekka-teemaan liittyen on vielä pakko mainita, että lisäpisteet Oulunkylän K-Supermarket Mustaan Pekkaan, josta löytyi keskivertoa reilusti parempi valikoima pakattua luomulihaa. Ja on siellä muutenkin hyvä valikoima ja ilo asioida.

Mehevä pippurinen härkäruukku

1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
öljyä paistamiseen
500g naudan paistisuikaleita
1 dl pakastettuja tatteja tai muutamia herkkusieniä
1,5 dl punaviinikastiketta (tai demiglace+punaviini)
1 iso maustekurkku
100g pippurista tuorejuustoa (Mustapekka)
1 dl kermaa
tippa hunajaa
mustapippuria myllystä

Viipaloi sipulit ja ruskista ne valurautapadassa. Lisää mukaan lihasuikaleet ja ruskista nekin. Sen jälkeen kannattaa lisätä vielä sienet/tatit paistumaan. Kun kaikki ainekset ovat kauniisti ruskistuneet, lisää mukaan punaviinikastike ja keittele tovi. Paloittele ja lisää joukkoon pippurinen tuorejuusto. Lisää myös kerma. Anna juuston sulaa ja lisää vielä joukkoon paloiteltu maustekurkku. Hauduttele tovi. Tarkista maku ja pyöristä tarvittaessa hunajalla ja terävöitä pippurilla. Suolaa tuskin tarvitsee lisätä, sitä tulee punkkusoosista, juustosta ja maustekurkusta.

Tarjoile riisin, perunamuusin tai uuniperunan kanssa.

Note to self: Tämän voisi varmaan toteuttaa myös kanaversiona. Punkkusoosin voi tarvittaessa jättää pois ja laittaa vaikka vähän kana- tai kasvislientä mukaan. Tatit voi vaihtaa tarvittaessa myös suppiksiin.

Kertaustyylit: ankkaa, vihantaa ja hapanimelää

Sain ankaraa palautetta siskoltani, että tuo rumahko risoton kuva olisi kuulemma aika päivittää pois tuosta blogin etusivulta. Pakkohan sitä oli sitten jotain kokata ja yrittää saada jotain järkevää kuvaakin aikaan.

Tämä on osaksi vanhan toistoa ja vähän "aita on jo kaatunut-menoa", mutta maanantai-iltana töiden jälkeen ei välttämättä pysty muuhun. Kaapista löytyi viikonlopun kemujen ylijäämä ankkaa, viipaloitua paistettua rintafilettä. Siitä sitten jotain kehittelemään, ettei vaan joudu ruokaa pois heittämään. Wokkihan siitä syntyi, Kulinaarimurulan loisteliaalla hapanimeläkastilla. Tämä kasti on niin mainio ja niin helppo, että olisi syntiä ostaa sitä kaupan purkitettua Uncle Bensiä. Mutta vihannekset löysin pakastimesta, siksi se aita oli jo kaatunut.

Ankkaa ja kasviksia hapanimelässä kastikkeessa

1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
öljyä paistamiseen
10 pientä tuoretta herkkusientä
400g kypsää ankan rintafilettä suikaloituna
(Tähän käy toki myös joku muu liha)
500g pussi pakastettuja wokkivihanneksi
1 satsi Kulinarimurulan hapanimelää soosia
kevätsipulisilppua

Laita ensin hapanimelä kastike tulemaan. Kastikken poreillessa kuori ja viipaloi tai silppua sipulit. Paista niitä öljyssä pannulla. Lisää mukaan puhdistetut ja halkaistut herkkusienet. Paista nopeasti ja lisää vielä ankkasuikaleet lämpenemään. Ja jos käytät jotain muuta lihaa niin kypsennä ne ennen sipuleita. Siirrä paistos pannulta sivuun. Lisää pannulle öljyä ja wokkaa pakastevihannekset nopeasti. Lisää mukaan sipuli-ankkapaistos ja hapanimeläkastike. Sekoita ja maista, lisää suolaa ja pippuria, jos tarvis. Koristele kevätsipulisilpulla ja tarjoile täysjyvänuudelien tai riisin kanssa.

Ja niin, ei tuosta kuvasta kovin häävi tullut. Mutta ainakin siinä on jotain muuta väriä kuin edeltävässä kuvassa.!

Talvi-illan täyteläinen punaviinrisotto

Ennen seuraavaa viikonloppua lienee viisainta polkkaista edellisen viikonlopun tuotos. Mietimme lisäkettä poron sisäpaistille ja päädyimme punaviinirisottoon. Ohjeen pohja on vanha tuttu, nyt sitä vain hieman rusteerattiin vaihtamalla valkkari punkkuun, liemi vahvemmaksi ja maustamalla kevyesti rosmariinilla. Näin se meni:

Punaviinirisotto

öljyä+voita kuullottamiseen
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli hienoksi silputtuna
250g risottoriisiä
0,45l riistalientä (meillä fondista tehtyä)
0,3l valkoviiniä
hipaus kuivattua rosmariinia
50-100g voita (omantunnon kysymys)
1 sipuli hienoksi silputtuna
250g risottoriisiä
50-100g tuoretta parmesan-raastetta (omantunnon kysymys tämäkin...)
suolaa, pippuria

koristeeksi silputtua tuoretta basilikaa tai lehtipersiljaa

Kuullota sipuleita öljyn ja voin seoksessa pannulla. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes se on öljyyntynyt ja läpikuultavaa. Lisää kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan ja jossain välissä sitä viiniäkin. Kun liemi on lisätty, tarkista riisin kypsyys, riisi saa olla al dente. Lisää reippaasti voita ja runsaasti parmesaania, tarkista maku. Risotto saa jäädä samettisen märäksi. Tarjoile roseeksi paistetun poronpaistin kanssa.

Selatessani erlaisia punkkurisoton reseptejä huomasin, että jossain oli lisätty risottoon muutama ruokalusikallinen etikkapunajuurien lientä. Ihmettelin sitä hiukan, mutta tajusin oman keitokseni valmistuttua, että punajuuriliemen tarkoitus lienee parantaa ruuan väriä. Tästä ei nimittäin tule kovin houkuttelevan väristä, ei sitten millään.

Tästä tuli melkomoinen satsi, jota syötiin vielä seuraavanakin päivänä. Pienenä tuunauksena paistoin tähän vielä rapeita pekonikuutioita sekaan. Tämä loistava ideahan oli peräisin Puolen voikilon keittiöstä.

Poron kanssa maistui oivallisesti Loppiaiselta jäänyt timjamikastike. Ja muuten, kätevä kuvasarja poron paistin kypsyysasteista löytyy paliskuntien sivulta!

Tavoitteita tulevaan ja juustosarvet

Jos olisin oikein reipas ja tekisin uuden vuoden lupauksia kokkailemisen suhteen, niin ainakin voisin pyrkiä kehittämään suunnitelmallisuutta ruokaostosten ja ruuanlaiton välillä. Luvattoman usein tekee jääkaapistaan oho, tällaistakin täällä on-löytöjä tai joutuu jopa heittämään ruokaa pois. Ja se vasta syökin naista! (Toinen salainen toiveeni ja pyrkimykseni on lopettaa kokonaan tehotuotetun kanan ja miksei muidenkin teholihojen ostaminen. Ne eivät ole voineet elää kovin onnellisina. :( Mutta tässä minulla todella on haastetta.)

Vanhenevan kermaviilin ja suolapalahampaan kolotukseen Miespuolinen hemmotteli minua tällaisilla juustosarvilla. Resepti on taattua Kinuskikissa-alkuperää ja kerrassaan mainioitahan näistä tuli!

Nopeat ja näppärät juustosarvet

16 kpl

Taikina:
2 dl juustoraastetta (jotakin makuisaa)
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 prk kermaviiliä
½ dl öljyä

Täyte:
1 ½ dl juustoraastetta

Sekoita juustoraaste, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää kermaviili ja öljy. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli jauhojen avulla molemmista n. ½ cm:n paksuinen pyöreä levy. Leikkaa taikinapyörällä levyt kahdeksaan lohkoon.

Laita juustoraastetta täytteeksi jokaisen lohkon leveämpään päähän. Rullaa sarviksi. Voitele munalla. (Voit ripotella vielä pinnalle vähän juustoraastetta tai siemeniä, jos haluat.) Paista 200 asteessa n. 10 min, kunnes sarvet ovat saaneet hieman väriä.

Kovin kauaa tällaiset pikataikinaleivonnaiset eivät säily kovin freesinä, mutta meillä ei ollut siitä pelkoa. Viimeiset katosivat seuraavan päivän aamiaisella.

Hyvästit joululle: Loppiaisen illallinen

Joulu mennä jollotteli, perheen kesken nautiskellessa, vuosikin ehti vaihtua ja loppiaisena ryhdistäydyin sitten omassa keittiössäni. Pidemmittä puheitta siis asiaan.

Pakastimesta löytyi ankanrintaa ja jääkaapista maa-artisokkaa. Mieleeni puikahti Raunan tekemä maa-artisokka-perunagratiini ja siitä otettiin mallia meilläkin, vaikka hieman eksyin tuunailemaan omiani sivupoluille. Gratiini on mehevä lisäke, mutta kaipasin silti kastiketta. Onnekseni olen jemmaillut muutamia tötsiä loistavan Puljongin liemiä ja demi-glacea, joten soosi oli kerrankin todella helppo toteuttaa. Pitkästä aikaa pyrähdin ruokalan sivuille ja sieltä silmiini osui ankalle tehty timajmikastike. Ja se olikin kerrassaan oivallista. Tähän tietenkin saattoi vaikuttaa osaltaan tuo laadukas demi-glace.



Paistettua ankanrintaa, timjamikastiketta ja maa-artisokkagratiinia

Paistettua ankanrintaa:

2 ankanrintaa
suolaa
pippuria

Timjamikastike:

4 dl tummaa lihakastiketta esim. demi-glace
2 dl punaviiniä
3-4 oksaa tuoretta timjamia (kuivattukin käy)
1 pieni sipuli
suolaa
mustapippuria
voita

Maa-artisokkagratiini:

n. 500g maa-artisokkaa
n. 30 g voita
4 rkl tuorejuustoa
1 keltuainen
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Aloita homma maa-artisokkapyreestä, valmista sitten kastike ja viimeiseksi ankka.

Maa-artisokkagratiini:
Kuori maa-artisokat veden alla tummumisen estämiseksi. Keitä viittävaille kypsiksi. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kaada artisokista vesi pois ja soseuta ne perunanuijalla tai jollain vastaavalla välineellä. Lisää voi, tuorejuusto ja keltuainen. Kun seos on hiukan vaahtomaista, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ropsauta pinnalle vähän juustoraastetta. Uunissa vuoka saa olla noin 20-30 minuuttia. Gratiini on valmis, kun sen pinnassa on kaunis, kullanruskea väri.

Timjamikastike:
Pane silputtu sipuli, timjami ja punaviini kattilaan. Keitä hetki lempeällä lämmöllä ja lisää demi-glace. Keitä vielä hetki, siivilöi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mustapippuria myllystä sekä suolaa. Vispaa joukkoon muutama nokare voita antamaan kastikkeelle pehmeyttä. Meillä makua pyöristettiin hieman myös balsamicosiirapilla.

Ankka:
Leikkaa ankkafileen rasvaiselle puolelle ohuita tiheitä ristiviiltoja. Mausta ne molemmin puolin suolalla ja pippurilla ja laita kylmälle paistinpannulle rasvapuoli alaspäin. Nosta pannu kuumenevalle liedelle, jotta ylimääräinen rasva sulaa pois. Paista kummaltakin puolelta kauniinväriseksi. Kypsennä ankkoja vielä uunissa 200 asteessa noin 8 minuuttia tai kunnes sisälämpömittari on noin 50 astetta. Näin liha jää vähän roseeksi ja pysyy mehevänä. Anna fileen vetäytyä hetki foliossa ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Tarjoile maa-artisokkagratiinin ja timjamikastikkeen kanssa. Ja miespuoliselle vähän höyrytettyjä papujakin!

Ja kastiketta tuli sen verran reilusti, että siitä riittää varmasti viikonlopun porollekin kostuketta.

Note to self: maa-artisokkagratiinia voisi seuraavalla kerralla maustaa vähän vaikka muskottipähkinällä tai kevyesti valkosipulilla.