Skumppavinkki Vuodenvaihteeseen

Jos joku ei vielä ole ehtinyt hankkia Uuden Vuoden taikajuomaa niin tässä vielä viimehetken vinkki: Australalainen kuohujuoma Taltarni Brut Taché 2006 hurmasi ainakin Soppakellarin väen, eikä se hullummalta ole maistunut myöskään Viini-lehden maistajien suussa:

"Tyylikäs, vaikkakin aromeiltaan varsin hillitty tuoksu. Siinä on punertavaa marjaisuutta ja vivahde paahteisesta aromikkuudesta. Kuiva maku on maultaan hyvin intensiivinen. Siinä on tuoksun lupaamaa marjaisuutta ja melko tuntuvaa paahteisuutta. Hienovaraiset kuplat ja rapsakka hapokkuus tekevät mausta erittäin pirteän ja eloisan. Kokonaisuus nostaa miellyttävästi veden kielelle."

Tätä vaaleanpunaista hurmausjuomaa voi hankkia kotoisasta A-marketista hintaan 13,60€.

Nyt purkamaan matkalaukkuja, palailimme juuri talviselta pikavisiitiltä Barcelonasta...

Päärynäglögi

Tämän glögin juju on itsekeitetyssä mausteliemessä. Liemen resepti on peruja lapsuuden kodin joulun vietosta ja alkuperäisresepti on Valion Joulukirjasta, kultaiselta 80-luvulta.

Vaalea päärynäglögi

5 dl päärynämehu
1 dl maustelientä
Xanté päärynäkonjakkia mausteeksi
manteleita
rusinoita

Kuumenna glögi höyryäväksi ja tarjoa manteleiden ja rusinoiden kanssa.

Glögin mausteliemi

1 l vettä
2 palaa inkivääriä
2 kanelitankoa
40 kokonaista neilikkaa
2 rlk kokonaista kardemummaa
2 dl rusinoita

Keitä mausteita vedessä noin tunti. Jäähdytä ja siivilöi. Säilytä kylmässä. Tätä peruslientä voi varioida mukavasti eksoottisemmaksi esim. tähtianiksella, pitkillä jaavanpippureilla ja Feve de Tonga-mausteella. (Siskon vinkki)

Kuusentuoksuista ja Piparinmakuista Joulua!

Ruusukaalikammon karkoitus, osa II

Ruusukaali ei ole mikään vakiovieras keittiössämme, edelleenkään. Näköjään kokkaan sitä noin kerran vuodessa ja näköjään pekonin kanssa... Jotenkin olin siis tarrannut ruusukaalipaketin matkaani ja jotain siitä piti kehitellä. Miespuolinen suhtautui edelleen hieman epäluuloisesti ruusukaaliprojektiini, mutta lopputulos yllätti positiivisesti, jälleen. Tuo totesikin, että ilmeisesti ruusukaali on niitä raaka-aineita, jotka on helppo pilata vääränlaisella valmistuksella. Ja ainakin kouluruuan kautta... Nopea, herkullinen pasta syntyi näin:

Ruusukaali-pekonipasta
(kahdelle todella nälkäiselle tai kolmelle norminälkäiselle)

1 pkt pekonikuutioita
1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
1 rasia ruusukaaleja
2,5 dl 3-juuston ruokakermaa
Mustapippuria myllystä

Pastaa keitettynä
Tarjoiluun: Parmesania raasteena

Laita pastavesi kiehumaan isoon kattilaan. Silppua sipulit ja paistele niitä pannulla miedolla lämmöllä. Huuhdo ja renssaa ruusukaalit ja lohko ne neljään osaan. Lisää mukaan pasitumaan. Anna puhista tovi. Lisää kerma ja anna hautua. Ruusukaalin ei ole tarkoitus olla lötkän pehmeää ja karvaan makuista. Vaan kauniin vihreää ja napakan narskuvaa. Testaa aina välillä! Keitä pasta al-denteksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola. Yhdistä soosi ja valutettu pasta. Tarjoile parmesanraasteen kanssa. Huurteinen lager-olut sopii ruokajuomaksi perjantai-illan tunnelmiin.

Paahtopaisti ja lisukkeet

Viikonlopun kokkailuelämä jatkui sangen lihaisissa merkeissä. Stockalta tarrautui mukaan luomuversio naudan paahtopaistista. Sunnuntailounashan siitä piti sitten laittaa.

Liha kannattaa ottaa ajoissa huoneenlämpöön. Meillä siihen paistettiin pinnat pannulla, suolattiin, pippuroitiin ja valkosipuloitiin sekä tuupattiin sitten uuniin matalaan lämpötilaan (tvoitteena oli 125 astetta, mutta eihän sa Aatun kanssa ihan niin mennyt...) digimittarin kera. Paisti oli melko pieni noin 500g ja on varmaan vähän siinä ja siinä, kannattaisiko alle kilon paistia eds tehdä. Ihan vain siksi, että pienestä lihapalasta ei ole niin kovin helppoa saada mehukasta. Tämä paisti kyllä onneksi oli ihan mehukas, käytin varmuuden vuoksi myös paistopussia. Yleensä ohjeissa suositellaan varamaan paistoaikaa noin tunti/1 paistokilo. Annoimme paistomittarin lämpötilan nousta 55 asteeseen ja otimme sen sitten ulos uunista. Tämän jälkeen paist vielä suolattiin ja pippuroitiin sekä kääräisin paisti mittareineen vielä folioon ja keittiöpyyhkeeseen lepäilemään ja "loppukypsymään". Lämpötila nousi vielä aika reippaasti, joten paisti ei jäänyt ihan roseeksi. Tavoitelämpötila lopuksi olisi noin 65 astetta.

Paahtopaistin seuralaisina tarjottiin uunipaahdettuja sipuleita, hasselbackan perunoita ja balsamico-kiriskkakastiketta. (Kastikkeen reseptiä on valitettavasti täysin mahdotonta toistaa, se oli sen verran ihmeellinen viritys.)

Tässä keittiössä paahtopaistin kanssa onnistuminen ei aina ole ollut ihan itsestään selvää. Lisää paahtopaistivinkkejä kannattaakin siis vilkuilla myös Pastanjauhajilta.

Lämmittävä lihafondue

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin tätilässä lämmittävän lihafonduen äärellä. Kiitokset vaan sinne kaikista tarjoiluista. :)

Itse asiassa olin ensimmäistä kertaa tekemässä jotain muuta kuin juusto- tai suklaafondueta. Tämä lihafondue oli siis erittäin mielenkiintoinen kokeilu eikä varmaan jääne viimeiseksikään. Kivaa näpertelyruokaa, tosin ei mitään hätähousujen hommaa.

Fonduen liemenä oli kaupan fondista tehtyä lihalientä, jota tuunattiin valkoviinillä, muutamalla valkosipulin kynnellä, bouqut garni-maustekimpulla, suolalla, sokerilla ja pippurilla sekä lorauksella konjakkia. Näitä siis keiteltiin ja makusteltiin tovi ennen pataan kaatamista. Lopuksi sekaan nakattiin vielä persiljasilppua. Liemi saa olla vahavn makuista, jotta siitä tarttuu makua keiteltäviin aineisiin. Ensi kerralla kokeillaan sitten maustaa sherryllä. Oikein kylämällä kelillä lämmittäisi ehkä myös tujaus chiliä?

Lihan lisäksi (jonkin sortin file suositeltavaa mutta menee laadukkaalla paistillakin) pataan upotettiin siitakesieniä, kesäkurpitsaa, paprikaa sekä esikypsennettyä porkkanaa, parsakaalia ja pieniä salottisipuleita. Lisukkeina oli isoja kapriksia (Myönnetään,söin niitä varmaan 20 kpl, herkkua!), cocktailkurkkuja, hillosipuleita, vihreää salaattia ja rapsakkaa leipää. Keiteltyjä herkkuja höystettiin vielä tsatsikilla, tomaattisalsalla ja ranskankerma-chilikastikkeella.

Pataan voisi varmasti upottaa muitakin lihoja, mutta ainakin possun ja kanan kyspentäisin etukäteen ihan hygieniasyistä. Muuta "dippailtavat" ovat sitten vain ihan oman mielikuvituksen rajoissa.

Hieman epäselväksi jäi, pitäisikö sen liemen kiehua padassa ollessaan? Meillä se ei kiehunut, vaikka kuinka yritettiin. Liemi kuumennettiin siis kiehuvan kuumaksi etukäteen ja pata lämmitettiin toki myös. Kyllähän se ruoka valmistui, hitaasti poristen.

Kuva ei ole ihan sieltä esteettisimmästä päästä, mutta tältä se todellisuudessa siis näytti... :)

Back in Business ja punajuurikeitto

Täällä taas, pitkästä aikaa! Miespuolisen mukaan olen selityksen velkaa tästä pienen ikuisuuden kestäneestä blogihiljaisuudesta. Ja niin kyllä olenkin. :) No, edellisen päivityksen eli lokakuun jälkeen minulla ei ole ollut oikein muuta elämää kuin opiskelu ja päättötyö, joka alkaa nyt olla pikkuhiljaa jo takana. Vielä pitäisi puristaa muutamia vihoviimeisiä rästitöitä ja sitten on taas aikaa oikealle elämälle ja harrastuksille. Työn ja opiskelun yhdistäminen ei aina ole niin helppoa... Näiden kuluneiden kahden kuukauden aikana meillä on kokkailtu aika minimaalisesti, ulkoruokinta ja äiti Saarioinen ovat hoitaneet hommat. Mutta jotain pientä on sentään ehditty tekemään ihan itse ja nautiskelemaankin. Ja toki Miespuolinen on tehnyt parhaansa pitääkseen meidät ruokittuina, dokumentointi on tosin jäänyt aika vähille. Mutta nyt siis ollaan taas langoilla ja hyvä näin!

Tässä respeti punajuurikeitolle, jota on tänä syksynä tehty ainakin kahdesti. Palkitsevin kommentti, aivan ehdottomasti, tästä keitosta tuli illallisvieraalta, joka ei kuulemma yleensä punajuurista tykkää mutta tämä keitto oli kyllä hyvää. Suosittelen siis testaamaan!

Meillä on usein jonkin sortin keittoa alkuruoaksi useamman ruokalajin illallisilla, varsinkin talvella. Helppoa, maistuvaa, lämmittävää, suhteellisen edullista ja yksinkertaisen hyvää. Keiton voi myös hyvin valmistaa vaikka edellisenä iltana jo valmiiksi ja sitten vain nopeasti lämmittää illallisen valmisteluiden lomassa.

Reseptin makumaailmaa on bongailtu eräästä kesäravintolasta ja kirjallista ohjetta taas Alénin Henriltä Ruokalan arkistosta. Mutta yleensä tämä menee minulla aina säveltämiseksi ja maistelun ja säätämisen kautta päästään lopputulokseen. Tässä kuitenkin resepti, jonka pohjalta sitten aina päädyn säätämään.

Punajuurikeitto
4 annosta

0,5 kg punajuuria
1 iso peruna
1 sipuli
1 solo valkosipuli tai 2 kynttä
1,2 l kana- tai kasvislientä ja vähän valkoviiniä
0,5 dl väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria
2 dl ruokakermaa (vähempikin riittää, jos haluaa sniiduilla...)
suolaa ja mustapippuria
1 laakerinlehteä
voita ja ruokaöljyä

Kuullota kuoritut ja pilkotut punajuuret, sipulit sekä peruna tilkassa voita tai öljyä. Perunan voi toki jättää myös pois ja korvata sen punajuurilla. Lisää sokeri ja etikka. Kaada päälle kanaliemi ja hauduta noin 1 tunti. Lisää keittoon mustapippuri ja laakerinlehti. Hauduta noin 15 minuuttia. Lisää kerma ja poista laakerinlehti. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi ja tarkista suola. Tarjoile ranskankerma- tai jogurttinokareen kanssa.