Kesädrinksu

Kesäloma jatkuu vielä hetken, pieni väliaikapostaus siis. Tällä drinksulla vauhditimme kesänviettopaikan aurinkoisia maalaustalkoita sekä kasvimaan putsaussessiota. Kerrassaan mainio juoma, mutta ehkä hieman petollista. Lasi on taattua lande-mallistoa ja jääpaloja ei maaseudun rauhassa harrasteta. Mutta hyvin viilennettyinä tämä toimii taatusti.

Valkoista portviiniä ei kovin montaa erilaista A-marketin valikoimasta löydä. Meillä oli testipenkissä valikoiman uutuus, jonka tuottajan (ja siten myös tuotteen) nimi on sangen kirkkollinen...

Drinksun mittasuhteet voi kukin säätää itse, 50%/50% tai sitten tuo alla oleva versio. Videoesitys tämän monimutkaisen drinkin valmistamisesta löytyy täältä. Alunperin tutustuimme tähän juomaan viime vuoden kevään Portugalin retkellä. Ja se siitä se sitten lähti...

White Port Splash eli portugalilainen kesädrinksu

1 osa valkoista portviiniä
2 osa tonicia
sitruunanviipale
jäitä

Laita muutama jääpala drinksulasiin, lorauta päälle valkoista porttia sekä tonicia. Sekoita ja nakkaise sitruunanviipale päälle. Nautiskele auringossa.

Kesää ja lomaa

Ihana vaaleanpunainen pioni ilahdutti tänä kesänä jo kahdella kukalla. Viehko!

Suuntaamme tästä nyt kesälomalle ihan toden teolla. Että jos täällä ei mitään tapahdu muutamaan viikkoon, niin koetamme irrottautua arjesta jossain päin Suvi-Suomea. Nyt siis sopisi auringon paistaa, vinkvink!

Lihapullat juustosydämellä

Pakastimesta löytyi paketillinen jauhelihaa ja jääkaapista koskenlaskijajuuston jämät. Yhdessä niistä syntyi lihapullat juustosydämellä. Ei hassumpi viritys pilvisen kesäpäivän lounaaksi. Blogistania on väärällään erilaisia lihapullareseptejä mutta lihapullat on aina in. Olkoon täällä nyt muistissa itselle ja vaikka Miespuoliselle, jos se joskus tällaista reseptiä tarvitsee. Tämänhän voi toki tehdä myös vaikka kalkkunan tai broilerin jauhelihasta, jos niikseen tulee.

Lihapullat juustosydämellä

1 prk kermaviiliä
1 pss sipulikeittoaineksia
1 pieni kuivahatnut sämpylä murustettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
mustapippuria
kuivattua basilikaa ja timjamia
1-2 rkl sinappia
1-2 rkl tomaattipyrettä
1 kananmuna
400g paistijauhelihaa
1/4 pkt Koskenlaskijan voimakasta sulatejuustoa

Sekoita kermaviini ja sipulikeittiainekset sekä murusteltu leipä (myös korppujauho käy) ja anna turvota noin 5 minuuttia. Mausta seos valkosipulilla, mustapippurilla ja yrteillä sekä sinapilla ja tomaattipyreellä. Lisää mukaan kananmuna. Suolaa ei kannata lisätä, sipulikeittoaineksissa on sitä reilusti. Lopuksi sekaan jauheliha ja kunnollinen sekoitus. Paloittele koskenlaskija mukaviksi kuutioiksi. Muovaile jauhelihamassasta reiluja pullia ja paina pallon keskelle palanen sulatejuustoa. Pyöristä pallo uudelleen ja laita pellille. Uunita noin 15-20 minuuttia 200 asteessa. Tarjoile uusien perunoiden ja kesäkasvisten kera.

Kiva kesävalkkari

Viime viikonlopun viiniyllättäjä oli Alkossa suhteellisen tuore tulokas Curious Chardonnay-Sauvignon Blanc 2007. Pullossa on sympaattinen strutsi-etiketti, markkinointimeininkiä siis. Vaan sisältö on ihan mielenkiintoinen sekoite, jossa chardista 90% ja Sblancia 10%. Olen tammitettujen valkoviinien ja erityisesti Chardonnayn suhteen vähän kranttu, mutta tämä maistui yllättävän hyvältä. Sauvignon Blanc hapokkaana rypälelajikkeena todella ryhdistää ja raikastaa tätä viiniä.

Uteliaana tsekkasin myös, oliko viiniä kenties jo ehditty kommentoimaan jossain aviisissa. Toki oli, viimeisin Viini-lehti rankkasi tämän valkoviinin uutuuksin palstallaan löydöksi, pisteitä 3 mutta hintaa vain 7,17€. Tuoksua kuvataan makean mausteiseksi ja hedelmäiseksi, kerman ja toffeen aromit voi bongata myös. Maku on tuhdin hedelmäinen mutta myös sitruunaa, joka raikastaa ja ryhdistää viiniä. Kelpo yleisviini kesäiltaan, kala- ja äyriäisherkkujen seuraan.

Viiniä nautiskeltiin sunnuntai-iltapäivän auringossa. Lounaan virkaa toimitti värikäs kana-kasvishässäkkä parilalta, kätevä valmistustapa edellisillan grilliruokien uudelleen viritttelyssä. Viini ei ollut minun hankintojani, osallistuin vain nauttimiseen. Kiitokset siis hankkijalle oivasta valinnasta!:)

Linnunsiemeniä sämpylöissä

Viime viikon leivontapäivän satoa olivat nämä rohean rouheiset sämpylät. Leipomusten väri on taattua kaasu-uuni tasoa, Maku kuitenkin kohdallaan. Siemenet rouskuivat mukavasti hampaissa.

Roheat sämpylät

1 pussi kuivahiivaa
1/2 litraa nestettä (maitoa tai vettä)
3 rkl hunajaa
2 tl suolaa
3 dl grahamjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl leseitä
1/2 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl oliiviöljyä

pinnalle: hunajavettä, auringonkukan- ja seesaminsiemeniä

Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja. Sekoita reippasti kädenlämpöiseen (+42 astetta) nesteeseen hunaja ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen ensin se osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot, siemenet ja lopuksi oliiviöljy. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Taikina saa mieluummin olla vähän löysää kuin kovin tinttaa, tulee pehmeämpiä sämpylöitä. Anna kohota liinan alla lämpimässä ja vedottomassa paikassa noin 40 minuuttia tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kaada kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikina tangoksi ja jaa paloiksi. Leivo palat sämpylöiksi ja nosta leivinpaperin päälle pellille. Anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Voitele sämpylät hunajavedellä ja ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä tai seesaminsiemeniä. Paista +225 asteessa uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia.

Kesän ekat

Eilisellä kasvimaareissulla penkaistiin esiin kesän ekat oman maan uudet perunat. Olivat mukavasti pienen kananmunan kokoisia, kyllä niitä kehtasi jo nostaa. Keittelin ne vielä eilen illalla ja maistelin ensimmäiset voinokareen kera. Maistuivat niin makeilta!

Loppusatsista tein (ehkä vähän epäortodoksisesti) tänään kreikkalaishenkisen perunasalaatin lounaaksi. Perunat paloiksi, mukaan fetaa, oliiveja, kesäsipulia, paprikaa, basilikaa, rucolaa. Kastikkeeksi oliiviöljyä ja sitruunamehua, suolaa ja pippuria.

Änkesin minikokoiselle parvekkeellemme aurinkoon nauttimaan lounastani, hemmottelin itseäni lasillisella kesäistä rosé-viiniä ja nautin lomasta. Pitäähän sitä ihmisella jotain pieniä iloja olla, jos kerran muuten yrittää lomallaan edistää opiskelun suurisuuntaisia kirjoitusproggiksia...

Perunasalaatin seurassa itse leivottua tomaattilla höystettyä focacciaa, Jamie O:n ohjeella. Sen voisinkin jossain vaiheessa laittaa tännekin.

Leipomispäivä: pätkismuffinssit

Sarjassamme sijaistoimintaa, pidin tänään leipomispäivän. Nämä muffinssit olivat olleet jo pitkään listalla ja kun vielä huomasin Kurpitsamoskan Marinkin niitä kokeilleen, en enää tohtinut asiaa lykätä. Eikä kannattanutkaan... Nämä olivat taivaallisia! Alkuperäisohje on peräisin Kinuskikissan hurmaavasta leivontalogista.

Pätkismuffinssit
12 kpl isoja, 15-20 kpl pienempiä

1 Pätkis Mini Bites -pussi
150 g voita
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

Leikkaa puolet Pätkis-pussin suklaista rouheeksi ja säästä loput muffinssien sydämiksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen.

Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi mini-Pätkis ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15 min. Anna jäähtyä. Nautiskele.

Etniset meinigit (Lihapullatagine)

Ryhdyin tähän Pastanjauhajien lihpullatagineen vähän ex-tempore ja siitä syystä kaikkia raaka-aineita ei kotoa tähän hätään löytynyt mutta tein pieni korvauksia ihan omavaltaisesti. Ihanan sitruunaista, tosin pyöristin makuja hieman hunajalla, chilikin poltteli aika mukavasti. Suhteellisen pitkästä ainesosaluettelosta huolimatta helppotekoinen ja simppeli ruoka, joka valmistuikin melko nopeasti. Miespuolinen kommentoi, että oli mukavasti erilaisen makuista. Meillä taidetaan tehdä jauhelihasta useimmiten hyvin klassista kotiruokaa...

Taginepannua ei tästä taloudesta vielä löydy (krooninen keittiötarvikkeiden ostokielto, huoh.), mutta virkaa toimitti erinomaisesti lasikannella varustettu korkealaitainen paistinpannu. Ja yhtä hyvin olisi varmaan valmistunut ihan valurautapadassakin.

Sitruunalla höystetty lihapullatagine

400-500 g hienoksi jauhettua lampaanlihaa (tai nautaa)
3 isoa sipulia raastettuna tai pieneksi pilkottuna
pieni nippu silopersiljaa
2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua juustokuminaa
ripaus cayennenpippuria (tai tabascoa)
2 valkoispulin kynttä hienonnettuna
3 rkl voita
25 g tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 hienoksi silputtu tulinen chilipaprika ilman siemeniä
hyppysellinen sahramirihmoja
(pieni nippu tuoretta korianteria hienoksi silputtuna)
1 sitruunan mehu
3 dl vettä
hunajaa
1 sitruuna neljään osaan lohkottuna
suolaa ja jauhettua mustapippuria

Aloita lihapullista. Nuiji jauhelihaa kulhossa kädelläsi nostamalla liha kulhosta ja paiskaamalla se takaisin kulhon pohjalle (tämä skipattiin). Sekoita lihaan puolet sipulisilpusta ja valkosipulista, hienonnettua persiljaa, kaneli, juustokumina ja cayennenpippuri. Mausta suolalla ja pippurilla ja vaivaa seosta käsin pari minuuttia. Muovaa seoksesta pieniä lihapullia.

Sulata voi kannellisessa paksupohjaisessa paistinpannussa ja lisää loput sipulista ja valkosipulista, inkivääri (meillä oli tällä kertaa jauhetta pussista, reilu 1 tl), chilipaprika ja sahrami (eipä löytynyt tätätkään maustekaapista, väriä voi korvata pienellä hitusella kurkumaa). Paista seosta jatkuvasti sekoitellen, kunnes sipuli alkaa saada väriä. Lisää (korianteri) ja sitruunamehu ja sekoita. Kaada vesi pannulle, mausta seos suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lihapullat nesteeseen, vähennä lämpöä ja peitä pannu kannella. Keitä lihapullia hiljalleen n. 20 minuuttia käännellen niitä välillä.

Poista kansi, asettele sitruunalohkot lihapullien ympärille ja keitä vielä ilman kantta 10 minuuttia, niin että neste kiehuu hiukan kokoon. Tarkista maku ja pehmennä tarvittaessa hinajalla. Tarjoa kuumana suoraan pannusta. Tarjoile couscousin ja rapean leivän kera, jolla herkullinen neste kerätään lautaselta.

Jälkkäriksi tempaistiin teeman mukaisesti arabialaiset/turkkilaiset/pohjois-afrikkalaiset kardemummakaffet. Pannu oli juurikin hommaa varten hankittu, mutta ilmeisesti kahvijauhoa meni liikaa ja sokeria liian vähän. Sokeria on pakko olla aika paljon, on muuten aika timakkaa tavaraa. En oikein ole varma siitäkään, suoritinko prosedyyrin oikein. Asiansa tunteva taho siellä Vantaalla voisi kenties laittaa kommenttilooraan vielä kirjallisen ohjeistuksen? :)

Broileri-pastavuoka

Hyppysellisen ja Pastapään keittiössä oli tehty herkullisen kuuloista broileri-pastavuokaa. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla, kun ei edes makaronin keittoon tarvinnut alkaa. Näpsäkkä ohje ja mentiinkin ihan kiltisti melkein niin kuin siinä neuvottiin. Ohje on siis lainatavaraa Sillä Sipulista. Voisin kuvitella, että tämä resepti toimisi myös jauhelihalla tai tunalla, jos haluaa varioida. Kuva on taas taattua vuokaruokamenoa, pah.

Broileri-pastavuoka

300 g pastaa (penneä, fusillia tms)
300 g broilerisuikaleita
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
1/2 dl kanafondia
1/4 dl öljyä
1 dl vehnäjauhoja
1-2 prk tomaattipyrettä
1/2 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
2 dl ruokakermaa
150 g juustoraastetta

Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla. Lisää sekaan paistumaan myös broilerisuikaleet. Tee sitten kastike kattilassa. Kiehauta vesi ja lisää siihen kanafondi. Sekoita vehnäjauhot öljyyn niin, että ne imeytyvät hyvin. Tämä on erikoinen kohta ohjetta sillä ¼ dl öljyä ja 1 dl jauhoja tulee sellaiseksi klimpiksi että oksat pois. Kyllähän se ”imeytyy hyvin”, mutta tuntuu oudolta heittää tuollainen klöntti nesteen sekaan suurustamaan. No, joka tapauksessa se jauho-öljy-klöntti heitetään kanafondiliemeen ja sekoitellaan. Kun antaa kiehua noin viisi minuuttia, niin kyllä se sinne pikku hiljaa tasoittuu. Minulta tosin meinasi loppua jo usko tässä puuhassa. Sitten lisää tomaattipyre (meillä 2 purkkia), mausteet, ruokakerma ja juustoraaste. Sekoittele niin että juusto sulaa kastikkeeseen. Sitten enää kaikki ainekset vuokaan. Kaada ensin voideltuun uunivuokaan pastat raakana. Lisää broilerisuikaleet ja sipulit ja lopuksi kastike. Sekoita koko komeus. Ripauta vielä hieman juustoraastetta pinnalle. Kypsennä vuokaa noin 50 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Kokeilin paistaa vuoan valurautapadassa (paistoin sipulit ja kanat samassa padassa-->muka vähemmän tiskiä), paistoaikaa ja lämpötilaa olisi pitänyt varmaankin hieman vähentää, pata paisteli sapuskan hieman kuivahkoksi. Mitäpä tuosta, meille tämä maistui loistavasti!

Kasvimaalla käymässä

Helsingin kasvimaani on ollut vähän lapsipuolen osassa tämän kesää. Ja siitä johtuen myös aikamoisen rikkaruohoston hyökkäyksen kohteena. Tänään viimein siivosimme palstaa, kiitokset vaan Savon "metsureille" avusta. Ilman teitä olisi mennyt varmasti tuplasti pidempi aika ja epätoivo olisi saattanut iskeä... Kummasti siellä vaan oli kuitenkin tapahtunut jonkilaista kasvua ja perunatkin olivat jo peukalon pään kokoisia. Jätettiin ne nyt vielä hetkeksi kasvamaan.

Riipaisin mukaan vähän salaattia, retiisejä, punamangoldia (mitähän siitä tekisi?) sekä muutaman söpön harvennusnauriin. Rucolan oli pistellyt poskeensa joku ihan muu, jälleen kerran. Parvekkeellakaan sitä ei oikein meillä kannata yrittää, kirvainvaasio menossa. Parvekkeen alapuolella on orapihlajaa, jossa kirvat juhlivat ja pistelivät menemään jo muutaman meidän orvokeistakin, vaikka minä kuinka tolutin. Epäreilua.

Yläkuvassa kukkii kultahelokki, sen väri on todella hehkuvan keltainen. Alemman kuvan kaunotar on valkoinen pioni(lajikkeesta ei tarkempaa tietoa), joka alkaa olla jo kukintansa ehtoopuolella.

Helppo ja vaikea viini

Näin viikonloppua kohden mennessä muutama pullonpohja tältä kesältä.

Ensimmäinen punaviini oli erään viikonlopun heräteostoksia ja kerrankin mitä mainioin sellainen. Yleensä tsekkailen ennakolta muutaman vaihtoehdon, joista sitten valikoin. Sesongin viinisuosituksia on nykyisin verkko pullollaan, itse tosin turvaudun yleensä ihan perinteiseen kirjainfoon tai sitten Viini-lehden suosituksiin.

Ostokseksi valikoitui espanjalainen Viña Albali Gran Reserva 1999, jota kuvaillaan Viini-lehden Paras ostos-palstalla tuoksultaan kypsän hedelmäiseksi ja maultaan keskitäyteläiseksi, pehmeäksi ja tasapainoiseksi. Tammikypsytyksen myötä viini oli paahteinen mutta tyylikkäästi, ei liiaksi. Siitä löytyi myös melkeinpä makeaa mausteisuutta. Hyvä valinta grillattujen lihojen seuraan.

Toinen mainitsemisen arvoinen pullo oli vuosi sitten synttärilahjaksi saatu Cantine Gemman tuottama Barolo Giblin vuosikertaa 1999. Viini ei ole ainakaan tällä hetkellä Alkon perusvalikoimassa (päätyi meille tosin Erottajan Alkosta) mutta muutamien ravintoloiden listoilla se näkyy keikkuvan.

Barolo ei ole ehkä helpoimmin lähestyttäviä italialaisviinejä vaikkakin sitä saatetaan tituleerata Italina viinien kuninkaaksi. Barolot ovat yleensä melko hintavia ja tyyliltään, varsinkin nuorina kohvahkoja, tanniinisia ja hapokkaita. Rypälelajike on Nebbiolo, joka on erittäin arvostettu mutta hankala viljeltävä. Nebbiolosta valmistetaan myös Barolon pikkuveljeä Barbarescoa. Nuorissa Baroloissa voi aistia punaisia marjoja, kukkien tuoksuja, esimerkiksi ruusua sekä tervaisia aromeja. Kehittyneemmissä viineissä tuoksu ja maku muuttuvat monipuolisemmiksi ja niistä voi löytyä lisäksi mausteisia ja hilloimaisia aromeja, suklata ja sikarilaatikkoa. Barolo-pullo kannattaa avata aikaisintaan 5-8 vuoden säilytyksen jälkeen mutta osa on valmiita nautiskeltaviksi vasta reilusti yli kymmenvuotiaina. Tämä on totta kai aina tuotekohtaista ja pullotteissakin on omat eronsa.

Meidänkin Barolomme oli vielä aika juniori ja olisi varmasti kestänyt vielä vaikka kuinka kauan, happoja, hedelmää ja tanniineja löytyi reipaasti. Viinin annettiin ässehtiä karahvissa useampi tunti ennen tarjoilua. Pöytäseurueessa se jakoi mielipiteitä vahvasti, tämä on sen verran kaukana siitä totutusta hedelmäisestä peruschileläisestä... Helppo se ei ollut mutta eikö viini saa olla joskus vähän haastavakin? Jotain muuta kuin sitä samaa, vanhaa tuttua? Minuun tämä tenhosi kovasti!

P.S. Alkon peruvalikoimassa näyttäisi nettisivujen tietojenperusteella olevan 3 Baroloa, hintahaarukassa 24,10- 61,70€. Kertonee jotain suomalaisten Barolo-innostuksesta ja onhan nämä aika hinnakkaitakin...