Ruokatuliaisia

Käväisin syyskuun alkupuolella Pariisissa työn merkeissä. Vaikka reissulla oli tiivis aikataulu ja kiirettä pukkasi, aina löytyy hetki visiteerata muutama herkkukauppa ja ostaa itselle muutama tuliainen. Tällä kertaa mukaan tarttui mm. vihreällä sitruunalla maustettua oliiviöljyä, tomaattijauhetta sekä valmiita bouquet garni-kääröjä Oliviers & Co-liikkeestä. Perinteiseltä mutta niin tyylikkäältä Fauchonilta matkaan tarttui Sichuanin pippuria, pitkää - eli jaavan pippuria sekä tahitilaista vaniljaa. Teekauppa Palais des Thés tarjosi myös ihastuttavia tuotteita niin teelaaduissa kuin tarvikkeissakin. Nuo mainitut pippurit ovat minulle uusia tuttavuuksia eli vinkkejä käytöstä otetaan mielellään vastaan!

Ja muuten, vielä on aikaa antaa äänensä kuukauden ruokahaastekisaan, jossa aiheena rakkausruoka! Kipin kapin äänestämään Mikon Suu auki-blogiin!

Juustoinen suppilovahverokeitto

Soppakellarin keittiöhuushollaus totetustasolla on varsinkin arkisin useimmiten meikäläisen kontolla. Toisinaan Miespuolinen kuitenkin yllättää. Tämä oli sellainen yllätyssoppa, materiaalina oli itse kerätyt suppikset. Ohjetta on katsottu mainiosta Ruokatorstai-opuksesta. Tuloksena oli oiva ja kevyehkö keitto, joka teki arkisesta lounastunnista pientä juhlaa.

Sulatejuustolla ryyditetty suppilovahverokeitto
1 litra suppilovahveroita
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
3-4 (yli)kypsää tomaattia
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio tai sopiva määrä fondia
100g maustamatonta sulatejuustoa
2 rkl maizenaa
1 dl maitoa (juhliin kermaa)
suolaa ja mustapippuria
persiljaa

Hienonna sienet ja sipulit ja kuullota niitä öljyssä tovi. Pata tai paksupohjainen kattila on paras välen tähän. Kuutioi tomaatti ja lisää kattilaan. Lisää vesi ja liemikuutio tai fondi, kuumenna kiehuvaksi. Lisää sulatejuusto ja anna porista noin 20 minuuttia. Sekoita maito ja maizena, suurusta keitto, keitä hetki ja tarkista maku. Koristele hiennonetulla persiljalla ja tarjoile hyvän keivän kera.

Rakkautta on.... Raaka liha

Tämä rakkausruoka kuuluu alakategoriaan "Millä minut voi hurmata nykyisin?" Vastaus näkyy jo otsikossa, ei ehkä kovin naisellista mutta totta ja niin hyvää. Carpaccio kuuluu suuriin suosikkihin alukuruokien sarjassa. Erään ystävättäreni kanssa käymme joskus ravintolassa syömässä Carpacciota alkuruuaksi ja pääruuaksi. Jälkiruoalle ei yleensä jääkään silloin tilaa! Rakastan kovasti myös kunnon tartar-pihviä mutta tähän ruokahaasteeseen osallistun tällä Carpacciolla, jonka toteutus on löytynyt Köyhien Ritareiden reseptiarkistosta. Lisäbonuksena tässä versiossa oli tuo Dijon-kastike, pidän kovasti myös karkeasta Dijon-sinapista.

Sopiva ruoka perjantain romanttiselle iltapalle, ei täytä liikaa, jää sopivan virkeä olo romanttisen illan jatkolle. Viiniksi sopii laadukas, tyylikkäästi tammitettu Chardonnay tai ihanan romanttisen illan tunnelmanluoja samppanja.

Härkä-carpaccio ja Dijon-kastike

Carpaccio
500 g tuoretta härän sisäfileetä
2rkl oliiviöljyä
gourmet-suolaa tai merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 ruukku rucolaa
parmesaani lastuja

Poista fileestä kalvot terävällä veitsellä. Kääri filee tiukasti kelmuun ja laita se pakkaseen reiluksi tunniksi. Kun filee on hieman kohmea, se on helpompi leikata ohuiksi siivuiksi. Leikkaa fileestä mahdollisimman ohuita siivuja ja asettele ne suoraan lautasen pohjalle. Tarvittaessa, jos viipaleista tulee liian paksuja voit laittaa palan kelmua leikattujen siivujen päälle ja painella carpacciota mahdollisimman ohuesti lautaselle. Poista kelmut ja pirskota päälle hieman oliiviöljyä. Mausta carpaccio suolalla ja mustapippurilla. Koristele carpaccio rucola-salaatilla ja pursota päälle dijon-kreemiä sekä ripottele muutama parmesaani lastu.

Dijonkastike
3/4 dl hyvää majoneesia (parasta jos tekee itse)
1/2 sitruuna
1,5 tl kokojyvä dijon-sinappia
1rkl raastettua parmesan juustoa
muutama tippa worschester-kastiketta
hieman suolaa

Mausta majoneesi sitruunanmehulla ja lisää joukkoon kaikki loputkin raaka-aineet. Sekoita hyvin ja laita kastike pursotin pussiin tai lusikoi kastiketta hieman suoraan carpaccion päälle. Sitruunan kanssa kannattaa olla tarkkana ja lisätä vähitellen, ettei soosista tule liian hapanta.

Puolukoita paistoksessa

Paitsi innokas kalamies, on isäpappani myös ponteva puolukankerääjä. Viikonloppuna huitaisi maman kanssa 5 litraa nopsasti kasaan ja lykkäsi marjasaaliin tyttären matkaan, pysyy lapsella vitamiinit kunnossa. Pakastin-raukka ei niellyt kaikkea, niinpä herkuttelimme makialla puolukkapaistoksella kera vaniljajäätelön. Ohjetta löytyi Ruokalasta. Itse ruoakakuva on aika kauhea. Luin kyllä tarkasti Suu auki-blogin Mikon vinkkejä ruokakuvaukseen (kiitokset hyvistä vinkeistä :)) mutta pikkuisella digipokkarilla ei ihan hirviästi juhlita. Jalusta on, pitäisi kaivaa se jostakin esiin ja käyttää sitä. Jos en satsaa uuteen kameraan niin ehkäpä kartoittaisin PhotoShopin saloja? Tai sitten meillä kuvataan vain ja ainoastaan päiväsaikaan tehtyjä sapuskoja eli käytännössä vain viikonloppuisin. Katsotaan.

Kaura-puolukkapaistos
(riittää neljälle)

4 dl puolukoita (+n. 1 dl sokeria)
1 dl fariinisokeria
100 g voita
2 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia
vaniljajäätelöä

Sekoita puolukoiden joukkoon sokeria ja kaada ne voideltuun pieneen uuni- tai piirakkavuokaan. Sekoita keskenään fariinisokeri, kaurahiutaleet ja sulatettu voi. Mausta seos kanelilla. Lusikoi kauraseos puolukoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes pinta saa kauniin värin.
(Resepti: Alex Nurmi)

Makoisan tomaattinen kanapata

Sunnuntai oli meillä viikon virallinen sienestyspäivä maalla, joten ruokapuolen piti hoitua ikään kuin itsestään. Mieleen muistui heti Puolen kilon keittiön mainio kanapadan resepti. Alkuperäisresepti on Jamie O:n. Resepti on tässä kopiona ja muistutuksena itselleni, tosin ihan täysin en ohjetta noudattanut, mutta tällainen se on, suluissa omat muunnokseni. Yksinkertaisesti mahtavan hyvää!

Kanaa ja makoisia tomaatteja padassa
2 annosta

2 broilerin koipi-reisipalaa
(kokonainen jyväbroileri)
merisuolaa
mustapippuria myllystä
nippu tuoretta basilikaa, irrota lehdet ja hienonna varret
(kuivattua rosmariinia, timjamia ja persiljaa)
2 isoa kourallista kirsikkatomaatteja puolikkaina
2 kourallista luumutomaatteja lohkoina
puolikas valkosipuli
(1 iso sipuli)
½ chili tai vastaava määrä chilitahnaa tai -rouhetta
oliiviöljyä
liraus valkoviiniä

Lämmitä uuni 180 -asteiseksi. Mausta kanankoivet joka puolelta suolalla ja pippurilla ja laita uunipannuun (tai pataan). Astian pitäisi olla juuri ja juuri sopivan kokoinen. Heitä perään ensin basilikat, sitten tomaatit. Ripottele päällimmäiseksi valkosipulinkynnet (kuorineen) sekä chili. Lorauta vielä oliiviöljyä päälle. Sekoita varovasti ja kypsennä sitten uunissa n. 1½ tuntia, kunnes kanan nahka on rapeaa ja liha mureaa. Jamien mukaan pataan voisi laittaa vaikkapa papuja tai uusia perunoita lisäksi. Tai padan voisi tarjoilla spagetin kanssa. Soppakellarissa lisukkeiden virkaa hoiti parmesankasvikset.

Myöskään paistoastia ei meillä todellakaan ollut ihan sopiva vaan melkoisen iso, mallia suurperhe, vetoisuus melkein 7 litraa... Olisi mahtunut porisemaan toinenkin tipuli samaan matkaan. Vaan eipä suuremmin haitannut lopputuloksen kannalta. Isommalle satsille (se kokonainen broileri) voi toki laittaa tomaatteja reilumminkin. Chili unohtui tällä kertaa pois kyydistä, mutta sipulia sen sijaan humpsahti pataan mukaan. Lirautin sekaan vielä vähän valkoviiniä. Pidin padassa kantta päällä, tiedä sitten vaikuttiko siihen, että meidän kana jäi vähän kalpeaksi. Mutta mahdottoman mehevää se kyllä oli!

Lounassalaatti työmaalle

Niin on pitänyt kiirettä, että blogirukkani on joutunut paitsioon. Tänään olen viettänyt ensimmäistä vapaapäivää muutamaan viikkoon... Työkiireitä ei helpota back to school-projektini mutta omia valintojahan nämä kaikki ovat. Kiiressä ei ole paljoa kokattu, salaatteja silloin tällöin lounaaksi mukaan töihin. Kunnon salaatti on oiva eväs, eipä tarvitse taistella edes työpaikan mikrouunin kanssa ja jos joku sattuu keskeyttämään ruokarauhan ei muona turhaan jäähdy. Samoilla eväsruokalinjoilla oltiin taannoin myös kohanuskeittiössä.

Marinoitu pastasalaatti

pastahässäkkä:
ruispastaa
sipulia varsineen
tuoreita yrttejä
oliiviöljyä
valkoista balsamicoa
suolaa
pippuria
sokeria tai tippa hunajaa
dijon-sinappia

vihannekset sun muut:
hyviä oliiveja
kypsiä keltaisia ja punaisia tomaatteja
nektariineja
erilaisia salaatteja (Jääsalaatti, viinisuolaheinä, rucola)
rapeaksi paistettua pekonia
leipäkrutonkeja tai murusteltuja taco-lastuja

Keitä ensin pasta ja tee marinadi. Laita al denteksi keitetty pasta marinoitumaan, tee salaateista peti muille aineksille. Paistele pekoni rapeaksi, pilko muut ainekset. Asenna marinoitu pasta ja pilkotut vihannekset kauniiksi keoksi salaattien päälle. Asettele vielä vihekosti rapeat peksut keon päälle ja murentele koristeeksi taco-lastuja tai ripsauta mukaan leipäkrutonkeja. Syö lounaaksi tai iltapalaksi ja jos syö iltapalaksi niin ehdottomasti hemmottele itseäsi lasillisella raikasta viiniä.

Vihreä tytinä eli minttuhyytelö

Yrttimaalla minttupuska kukoistaa niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Cityminttumme on levinnyt jo siihen tahtiin, että nyt sen eloa on alettava rajoittaa aika reippain ottein. Runsas tuotanto päätyi tllä erää kokeilevan keittäjättären käsissä mm. hyytelöksi. Tätä ennen olen siis vain kuivatellut ja pakastanut mintunoksia talven varoiksi. Ja tietysti haudutellut teetä tuoreista lehdistä. Mutta, edistystä on siis tapahtunut säilönnän saralla, näin meillä siis tehtiin.Ohje on napattu heinäkuisesta Kotiliedestä ja sitä noudatettiin tällä kertaa erittäinkin tarkasti.

Minttuhyytelö

5dl omenatuoremehua
100g tuoretta minttua
3dl sokeria
hyytelöimisainetta (esim. sininen Melatiini)
ripaus vihreää elintarvikeväriä
2rkl vettä

Kiehauta omenamehu ja lisää minttu. Anna hautua noin 10 minuuttia ja siivilöi mehu.
Sekoita pakkauksen ohjeen mukainen määrä hyytelöimisainetta desiin sokeria ja lisää mehun joukkoon. Lisää loput sokerit mehuun. Sekoita halutessasi ripaus vihreää elintarvikeväriä muutamaan ruokalusikalliseen vettä ja lisää omena-minttumehuun. Keitä mehua vielä, kunnes seos hyytelöityy. Kuori mahdollinen vaahto ja tölkitä hyytelö pieniin puhtaisiin lasipurkkeihin. Sopii erityisesti lampaan lisukkeeksi.

Ans kattoo, millaista tästä sitten tuleekaan. Väri on kyllä vähän laimea, muistuttaa hieman Smurffi-limua. Tämän pitäisi sitten sopia erinomaisesti lammasruokien seuraan.

Kerrankin kalaruokaa!

Elokuu oli vissiinkin se blogistanian virallinen kalakuu mutta minä taisin päästä trendiin kiinni vasta nyt. Soppakellarissa kun ei juuri kalareseptejä ole näkynyt ihan siitä syystä, että olen kalalle ja äyriäisille allerginen. Silloin tällöin teen kalaruokaa muille, mutta ruokaa on aika haasteellista tehdä, kun sitä ei pysty itse maistelemaan. Tämä kalajuttu tuli toteutettua maalla, kun paikalla oli muitakin kalansyöjiä kuin vain 1 kappaletta miespuolisia. Itselleni toteutin samantyylisen kanaversion, josta tuli sangen kalpea ruoka! Ohjetta kalareseptiin luurasin mummojogurttipurkin kannesta, netistä sen löytää täältä. Kalpealle pääraaka-aineelle tuli hyvä lisuke värikkäistä juureksista.

Feta-jogurttigratinoitua lohta

Pätkä lohifileetä
sitruunasuolaa
mustapippuria myllystä
kreikkalaista "mummo"jogurttia
fetajuustoa
kuivattua rosmariinia ja persiljaa
koristeeksi pinnalle tuoretta tilliä

Suolaa ja pippuroi lohen pinta. Murenna feta ja sekoita se jogurttiin yrttien kera. Laita lohi uunivuokaan, levitä feta-jogurttiseos päälle.
Paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Koristele pinta tuoreella tillisilpulla.

Uunijuurekset

porkkanaa
punajuurta
palsternakkaa
punasipulia
valkosipulia
tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
hunajaa

Pilko juurekset ynnä sipulit uunivuokaan, liruttele päälle öljyä ja hunajaa. Silppua sekaan timjamia, ropsi pippuria ja suolaa. Paistele myös noin 175 tai 200 asteessa välillä käänellen kunnes juurikkaat ovat pehmenneet.

Porkkanat kakussa

Viimeisimmästä Maku-lehdestä (4/07) bongasin vuoden kotikokkaajan, Tiina Korhosen, porkkanakakun reseptin. Ohje oli uunipellilliseen, minä tein puolikkaan annoksen ja siitä riitti yhteen pieneen irtopohjavuokaan ja lisäksi kuuteen muffinsivuokaan.
Kakusta tuli oikein mehevää, kuten ohjeessa luvattiinkin mutta itse kaipailin tähän hieman lisää mausteisuutta, joten seuraavalla kerralla lisäisin ehkä hieman kardemummaa, inkivääriä ja ehkä hippusen nelikkaakin. Kuorrutuksen vaniljasokeri ja sitruunamehua ovat omia lisäyksiäni.

Tiinan mehevä porkkanakakku
(1/2 annos)
3 munaa
3dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
2tl leivnjauhetta
1,5tl vaniljasokeria
3tl kanelia
4,5dl hienoa porkkanaraastetta
150g voita sulatettuna tai margariinia pullosta

kuorrutus:
50g voita
100g maustamatonta sulatejuustoa
1,5dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
liraus sitruunamehua

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, porkkanaraastetta ja voisulaa. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina kakkuvuokaan tai leivinpaperoidulle pellille. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä rauhassa ja valmista sillä aikaa kuorrutus. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sulatejuusto sähkövatkaimella. Lisää tomuseokeri ja makuaineet halutessasi. Levitä kuorrutus jäähtyneelle pohjalle. Koristele kookoshiutaleilla, pähkinärouheella tai vaikka marsipaaniporkkanoilla. Meillä oli tällä kertaa kuivattuja ruiskaunokin ja kehäkukan terälehtiä.

Voihan kurpitsa!

Jossain vaiheessa loppukesää koittaa se aika, kun kesäkurpitsaa tulee plantaaseilta niin, että ovet ja ikkunat tukkeutuvat ja korvistakin alkaa jo virrata. Seuraava piiras on erinomaiseksi havaittu ja siihen saa näppärästi upotettua kilon ko. tuotetta…

Ohje on muistaakseni peräisin joltakin kesältä Hesarin Ruokatorstai-sivuilta ja löytyy uudehkosta Ruokatorstai-keittokirjastakin.

Kesäkurpitsapiiras ligurialaiseen tapaan

taikina:
4 dl vehnäjauhoja
3 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
½ dl vettä
1 ½ dl maitoa

Sekoita kuivat aineet pastatikinasta tutulla kekotekniikalla (kannattaa tehdä kulhossa…), lisää öljy ja vesi. Lisää maito vähitellen, jotta taikinasta ei vain tule liian löysää. Tästä määrästä pitäisi saada kaulittua taikinalle pohja ja kansi.

täyte:
1 kg kesäkurpitsaa
1 dl riisiä *
3 dl juustoraastetta (kannattaa valita voimakasta juustoa)
4 kananmunaa
1 iso sipuli
muutama kynsi valkosipulia
öljyä
suolaa
pippuria

(voiteluun: 1 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl vettä)

Silppua sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää riisi ja kuutioitu kesäkurpitsa, kääntele kasviksia hetki. Nosta pannu levyltä sivuun ja lisää kananmunat ja juustoraaste sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaulitse taikinasta (noin 2/3) piirasvuokaan (noin 28cm) pohja, kumoa täyte pohjalle. Kaulitse kansi (loput 1/3) ja painele se piiraan päälle. Painele liitoskohdat haarukalla kiinni ja pistele haarukalla piirakan kantta. Voitele piiras öljy-vesiseoksella ja laita piiras kylmään uuniin ja asenna uuni 175 asteeseen. Paistele piirasta noin tunnin ajan. Piiras kannattaa nautiskella haaleana, erinomaista se on seuraavana päivänä, kun maut ovat kunnolla tasaantuneet. Sitruunalohkosta puristettu mehu piiraan pinnalla antaa mukavan lisätujauksen mietoihin makuihin. Loistava lounaseväs!

*) Riisistä täytyy mainita, että alun perin muistaisin ja olen jopa kirjoittanut jonnekin ylös, että tässä täytteessä voi käyttää raakaa riisiä. Nykyisessä Ruokatorstai-kirjassa riisi onkin merkitty kypsäksi. Kuinka vain, jos käyttää raakaa riisiä, kannattanee valita joku suhteellisen nopeasti kypsyvä versio, että riisi ehtii kypsäksi samaa tahtia muun piiraan kanssa.

Savustetut possunkyljykset, tomaattisalsa ja valkosipulipapuset

Olen jotenkin erityisen ihastunut luulliseen lihaan. Kaikenmaailman fileetkin ovat toki hyviä, mutta luullisista paloista tulee jotenkin erityisen maukkaita. Toki aikaa ruuan valmistamiseen menee useammin vähän enemmän mutta esimerkiksi kyljykset ovat suhteellise nopeaa "luulihaa". Tänä kesänä tuli jo kokeilluksi lampaan kyljysten grillaaminen, nyt siis vuoroon pääsivät possun kyljykset. Possun kyljykset ovat jotenkin nostalgisia, mummini tekee maailman parhaat uunikyljykset, vuosikymmenten kokemuksella. Kyljyksethän ovat melkoisen edukkaitakin, ihan turhaan unholassa olevia herkkuja kaikenmaailman valmiiksinarinoitujen kasslereiden ja suikalesilppujen täyttäessä lihatiskit.

Tämän kesän viimeisiä grillauskelejä viedään, ihan selvästi. Niinpä meillä tarjoiltiin savustettuja possunkyljyksiä, varrastettuja pottuja, tomaattisalsaa ja valkosipulisia papuja.

Possunkyljykset laitettiin marinadiin jo edellisenä iltana. Marinadi noudatteli tuttua linjaa. Kypsennys aloitettiin pannulta, jossa otettiin pinnat ja siitä kyljykset siirrettiin grilliin savuboksin päälle. Kyljysten annettiin kypsyä loppuun sauhussa, siihen ei montaa minuuttia mennyt, kyljykset kun kypsyvät melko nopeasti.

Lisäkkeet olivat linjaa yksinkertainen on kaunista, mausta tinkimättä.

Valkosipulipapuset
tuoreita papuja
suolaa
voita
silputtua valkosipulia

Hanki pavut mieluiten mahdollisimman tuoreina. Pese ja käsittele pavu eli napsi päät poist. Keitä suolatussa vedessä noin 10 minuuttia. Kaada vesi pois ja sujauta kattilaan pieni köntti voita ja muutama silputtu valkosipulin kynsi. Anna voin sulaa, sekoita ja nauti.

Tomaattisalsa
punaisia ja keltaisia tomaatteja
sipuli
valkosipulia
punaista ja keltaista paprikaa
oliiviöljyä
sitruunamehua, limemehua tai valkoista balsamicoa
sambal oelek chilitahnaa tai tuoretta chiliä
makeaa chilikastiketta
fariinisokeri tai hunajaa
suolaa, pippuria
tuoretta silputtua persiljaa ja korianteria

Kalttaa tomaatit, jos jaksat. Muuten silppua ne pieniksi, jätä tomaatin siemenet ja sisus suurimmaksi osaksi käyttämättä, muuten salsasta saattaa tulla todella liemevää. Hakkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi, samoin pilko paprika. Sekoita vihannekset, mausta öljyllä, mehulla, chilillä.Suolaa ja pippuroi. Silppua sekaa tuoretta persiljaa ja korianteria. Viimeksi mainitun voi toki jättää pois, jos ei pidä. Anna tekeytyä jääkapissa useampi tunti.