torstaina, toukokuuta 31, 2007

Vauhtikokin porkkanasosekeitto


Tämä on taas tätä arkista puputusta ja kiirettä, yli sieltä mistä aita on jo kaatunut… Huomisen dinneriä valmistellessa ei paljoa ehtinyt arkiruokaan ajallisesti satsaamaan. Toivottavasti ehdin viikonlopun aikana tai jälkeen postaamaan jotain vähän fiinimpää.

Kokeilin tätä herkullisen väristä keittoa innoituksena kaupasta löytynyt Pirkka porkkanasose-putkilo ja Ruokalan Sannan mausteinen keittoresepti. Aivan käsittämättömän nopea arkikeitto! Maku ei ehkä iskenyt satasella minun makuhermoihini eli jatkan täydellisen porkkanakeiton metsästämistä. Tai mitä jos korvaisi osan kookosmaidosta vaikka kasvisliemellä? Ehkä tätä kokeillaan vielä uusi kierros ja uusin kujein.

Minne tämä maailma muuten on menossa, kun porkkanankin saa valmiina sosepötkönä kaupasta? Ja minä vielä ostan sen…

Tässä respeti Ruokalan alkuperäisohjeen mukaan:

Porkkanasosekeitto
riittää noin neljälle

5-6 dl valmista porkkanasosetta
4 dl kookosmaitoa
hieman ruokaöljä
1 rkl garam masala-mausteseosta
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
pikkuinen hipaus chilirouhetta
myllystä suolaa

Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja lisää garam masala sekä raastettu inkivääri. Kuullota mausteita varovasti hetki ja lisää porkkanasose. Keitä hetki ja lisää kookosmaito. Sekoita ja kuumenna. Tarkista maku ja mausta suolalla maun mukaan. Tarjoile hyvän leivän kanssa.

keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007

Puhalillit eli tie miehen ja mummojen sydämeen



Näitä kun tarjoaa niin ei voi pikkuvelikään kieltäytyä Ikea-kalusteen kokoamisesta, tietokoneen korjaamisesta, lampun vaihdosta, lattiakaivon putsaamisesta tai muusta vastaavasta mukavasti siskoa jelppaavasta avustustoiminnasta. Näillä saa varmasti myös pisteet kotiin suvun yhteisissä kinkereissä, Buffet-pöydän kiintotähtenä.

Nykyisinhän minun ei tarvitsisi tehdä puhalillejä enää kuin noihin sukukinkereihin, kun tuo Miespuolinen muutti tänne. Hoituu kaikki nuo hankalat miestentyöt ihan itsestään. Paitsi Ikea-jutut, koska niitä miespuolinen ei suostu edes ostamaan. Miespuolisesta huolimatta tai ehkä juuri siksi, perinteiset lihapullat kuuluvat vakio-ohjelmistoon. Erilaiset variaatiot ovatkin jo ihan toinen juttu.

Perinteiset herkkulihapullat (20 annosta eli paljon!)


1 kg paistijauhelihaa

1 1/2 dl korppujauhoja

3 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

2 sipulia (voita sipulin pehmentämiseen pannulla)

3 keltuaista

1/4 tl mustapippuria (tai myllystä maun mukaan)

2 tl sinappia

1 rkl yrttisuolaa

2 rkl tomaattisosetta

Paistele pannulla voissa kypsiksi. Jos haluat tarkistaa makua niin paista ensin koepulla ja säädä maut kohdalleen. Onnistuvat toki hyvin myös uunissa paistettuna. Pannulla voissa paistaminen vaan on niitä mummin lihapullien taikoja... Lisänä sopii tarjota perinteikästä kermasoosia ja perunamuussia.

Tämä ohje on peräisin jostain iänkaiken vanhasta Valion keittokirjasta. Tosiasiahan on se, että kaikilla on juuri se oma ja paras lihapullaresepti ja mummothan tekee aina ne parhaat!

Kuvasta täytyy todeta, että ei ehkä siitä parhaasta päästä... Lihapullat vaan eivät halunneet olla kovin kuvauksellisia!

maanantaina, toukokuuta 28, 2007

Mansikoiden kesäkavaljeeri: Maitosuklaamousse


Brittikokki Jamie Oliver on asettunut monessa blogeissa suosikkikokin kukkulalle. Eikä suotta, Jamiella on hyviä ja toimivia juttuja! Yksi omista idoleistani on Turun lahja Suomelle ja maailmalle, Vahteran Antti. Tämäkin suklaamoussen ohje on muistaakseni Antin käsialaa ja taitaa löytyä jostain hänen keittokirjoistaan. Ainakin resepti löytyy Ruokalasta, jossa Antti on myös mukana.

En ole muuten mikään armoitettu jälkiruokakokki. Hyvin mielelläni annan jonkun toisen hoitaa makeat eväät… En myöskään ole meillä se osapuoli, joka aina ensin ravintolassa valitsee jälkiruoan. Tingin mieluummin jälkiruoan jaksamisesta kuin alku- tai pääruoista. Ilmeisesti yleensä ajatellaan, että naiset ovat persompia makealle, mutta meillä se menee juuri toisin päin. Tämä herättää toisinaan hilpeyttä...

Maitosuklaamousse

200 g maitosuklaata
1 kananmuna
1 liivatelehti
3 dl kuohukermaa

Valmistusohje:
Liota liivatetta kylmässä vedessä 10 min. Sulata suklaa varovasti vesihauteessa. Vatkaa kananmuna vesihauteessa paksuksi vaahdoksi ja lisää liotettu, vedestä puristettu liivate. Anna liivatteen sulaa koko ajan sekoittaen. Lisää sulatettu suklaa myös koko ajan sekoittaen. Anna hetki jäähtyä, kuitenkin välillä sekoittaen. Lisää kevyesti vaahdotettu kerma, sekoita tasaiseksi ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Ruokalassa tätä tarjottiin grapalla marinoitujen mansikoiden kanssa. Hapokas mansikka toimii varmasti hyvin, koska varsinkin maitosuklaasta valmistettuna tämä on aika makiaa. Tulevan kesän mansikoiden takuuvarma kavaljeeri!

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Pinaattipastaa ja pestoa


Päivälliseksi pikaruokaa italialaiseen henkeen, tuorepastaa jääkaapin kätköistä ja pestoa pöydällä tönöttävästä basilikapuskasta.

Valmispestoja ei meillä juuri harrasteta pähkinäallergian takia. Pinjansiemeniäkään en ole terveydellisistä syistä tohtinut kokeilla. Pesto ei ole laisinkaan monimutkaista tehdä itse, edellyttää vain sen, että kotona on vähintään yksi puska tuoretta basilikaa. Sitä kuuluisaa köökkisuunnitelmallisuutta, jota tästä taloudesta löytyy hiukan harvakseltaan. ;)

Peston tai ranskalaisittain pistoun teen vankasti näppituntumalla, noin tähän tapaan:

puska tuoretta basilikaa
1-2 pientä kynttä valkosipulia
ropsaus suolaa ja pippuria myllystä
reilu kourallinen parmesaania
oliiviöljyä
(tippa valkoista balsamicoa)

Pieniksi pilkotut valkosipulit, basilikan lehdet, suola ja pippuri ajellaan tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisätään juustoraaste. Lopuksi lisätään öljy ohuena nauhana ja tippa valkoista balsamicoa. Tarkistetaan maku ja nautitaan vaikkapa pastan kanssa.


Seuraavalla kerralla voisin kokeilla laittaa peruspeston mukaan persiljaa. Ja jos vaikka tekisikin sen morttelissa?

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Reiluhkot suklaakeksit



Sen piti mennä näin:
Kauniina iltapäivänä, nautittuaan mukavan lounaan eräs pariskunta käy ostoksilla. Kaupassa on rauhallista, erinomaiset valikoimat, ja mikä parasta, pariskunnalla on mukanaan erinomainen ostoslista. Hillityn hallitusti he keräävät ostoskärryihinsä kaiken tarvitsemansa, myös reilun kaupan suklaata ja sokeria. Pariskunta maksaa ja lähtee kotiin kokkaamaan. Kotosalla naispuolinen kokki alkaa suunnitelmansa mukaan leipoa suklaapikkuleipiä, joihin käytetään reilun kaupan tuotteita. Taikina onnistuu hienosti, pikkuleivät paistuvat kauniin ruskeiksi ja maistuvat mehukkailta. Ihana suklaakeksien tuoksu leijuu keittiöstä koko asuntoon. Voi miten mukavaa leipominen onkaan!

Mutta kun se meni näin:
Sunnuntai-iltana, oltuani koko päivän puutarhatöissä ja ajettuani autolla 120km vetreässä paluuruuhkassa tajuntaani iskee ajatus, että toukokuun ruokahaasteen postaus on pakko toteuttaa nyt tänään tai unohtaa koko juttu. Miespuolinen on maannut koko viikonlopun flentsussa sängynpohjalla. Kai sillekin pitäsi jotain ruokahuoltoa järjestää. Onneksi kello on vasta 19.30, lähivaltsuun ehtii kyllä. Olin kasvimaalla kykkiessäni keksinyt osallistua haasteeseen suklaisilla pikkuleivillä. Ja mennä viikolla olin juurikin nähnyt jossain ihan tavallisessa kaupassa reilun kaupan suklaata. No, kipin kapin kauppaan. Matkalla kauppaa päätin, että teen samalla iskulla pizzaa. Shoppaan haahuillen ympäri kauppa, eihän tässä nyt mitään listaa ole, mahdollisimman nopeasti kuitenkin. Kellohan on jo vaikka mitä ja huomenna työmaa kutsuu. Mutta mitä, eihän täällä valtsussa ole reilun kaupan suklaata, mitä? Eikä rusinoita! No mitähän reilua löytyisi… Kahvia, teetä, kaakaota ja haa, sokeria. Pikakelaus: sokeri reilua, suklaa epäreilua Fazeria, ehkä tästä siltikin syntyy jotain. Kotona luen reseptiä uusiksi. O-ou: pähkinät pitäisi korvata jollain, aiheuttavat minulle allergiaa. No, kaapista löytyy onneksi kaurahiutaleita ja vähän Omar-karkkeja. Laitetaan siis niitä sijalle fifty-fifty. Omarit olivat aika veikeitä keksuissa! ;)

No, syntyihän se taikina siinä klo 22 korvilla, pizzanleipomisen jälkimainingeissa. Jostain syystä koko taikinaprosessi oli äärimmäisen sottaava, jauhot vain pölisivät ja huimaksi loppukliimaksiksi rakas kaasu-uunimme Aatu poltti pohjasta noin puolet tuotoksesta, mikä ihana tuoksu!

Tässä resepti, niin kuin sen olisi pitänyt mennä… Alkuperäisin ohje on eräästä Valion keittokirjasta nimeltään Lämpimäisiä.

Amerikkalaiset suklaaleivät
(noin 50 kpl, aika pikkuisia siis)

125g voita
2 dl reilua ruokosokeria
1 muna
100g rouhittuja reiluja pähkinöitä
170 g reilua suklaata (tummaa ja vaaleaa sekaisin)
1tl vaniljasokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1/4tl suolaa
1/2tl soodaa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon muna. Yhdistä loput aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan. Nostele pieniä kokkareita pellille, muista jättää leviämistilaa. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia,
Huomioita: Eivät ihan valtavasti levinneet. Kannattaa tehdä taikinasta tosiaan kökköjä, ei liiskata ihan lituskaisiksi niin lopputulos pysyy mehevämpänä.

Mitä siis jäi käteen? Muutama ihan kelvollinen suklaakeksu ja varmasti en seuraavaan haasteeseen lähde leipomaan yhtikäs mitään, en. Joku muu ruoanlaittomuoto on löydyttävä!

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Kesän ensimmäinen raparperiherkku


Tänään nautikskeltiin kesän ensimmäinen raparperiherkku! Listalla oli klassikkojen klassikko, raparperimurupaistos. Äitihän tämän teki ja vankalla näppituntumalla, ei mittoja siis. Reseptiä vaklasin vähän tuolta Ruokalasta ja viilasin sitä himpun verran. Kesän ensimmäiset raparperit ovat aina jotenkin erityisen herkullisia. Tänä keväänä myös jännäsimme, tuleeko raparperia lainkaan, koska penkin paikkaa siirrettiin aika radikaalisti ja rapskut saivat syksyllä vähän kovakouraisempaa käsittelyä. No, kerrankos sitä 30:ssa vuodessa. Uudistettu ja muutettu raparperipenkki kukoistaa!

Raparperi-kauramuru-paistos

4 annosta

1 l raparperia paloiteltuna
1 dl sokeria
1-2 rkl peruna / maissijauhoja

Taikina:
100 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl fariinisokeria tai intiaanisokeria

tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä

Sekoita sokeri raparperipalojen joukkoon, anna mehustua muutama tunti. Kaada raparperit siivilään ja valuta hyvin. Lisää tarvittaessa vielä hieman sokeria sekä maissijauhot. Sekoita ja kaada raparperipalat voideltuun uunivuokaan. Sekoita taikinan ainekset ja ripottele murumainen taikinaseos raparperien päälle. Paista 200 C noin 25 minuuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.

Raparperien meuhustamisoperaatio ei ole ihan välttämätöntä… Ainakin tällä kerralla selvittiin ihan hyvin ilmankin!

P.S. Miespuolisen mielestä tämä olisi todella hyvä kuva-arvoitus: Onko kuvassa
a) maksalaatikko, b) muromysli c) raparperipaistos? No, tämä nyt oli joka tapauksessa paras otos ei niin kovin kuvauksellisesta, sisäiseen kauneuteen panostavasta jälkiruoasta!



perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Jatkojalostetta perjantai-illaksi


Kiireisen viikon aikana on kaappiin kertynyt vaikka mitä puoliksi käytettyä ja avattua purkkia ja purtiloa. Ylimuulin Monkeyfoodissa olikin kevään aikana jutunjuurta tästä jämäruokien ja purkinpohjien jatkojalostuksesta. Itseäni kyllä nyppii aina suunnattomasti, jos käy niin hassusti, että jotain joutuu pois heittämään. Toisinaanhan niin vain tapahtuu... Mutta tällä kertaa ennen kuin on liian myöhäistä: perjantai-illan ratoksi puuhastelin salaatin tapaista.

Kalkkuna-couscous-salaatti

kypsää couscousia
kypsää kalkkunanrintaa
muutamia oliiveja
pätkä kurkkua
puolikas sipuli (punasipuli olisi ollut kivan värinen)
muutama valkosipulin kynsi
makeaa punaista paprikaa
maissinjyviä
sitruunan mehu
liraus valkoista balsamicoa
yrttimaustettua oliiviöljyä (Pirkka Välimerenöljy)
mustapippuria ja suolaa
tuoretta basilikaa, persiljaa ja minttua silputtuna
ropsaus paahdettua sipulia pinnalle


Paloittele ja silppua ainekset. Sekoita ja lisää mukaan nestemäiset ainekset, mausteet sekä yrtit.
Anna makujen tasoittua kaapissa hetkisen aikaa. Tarjoile seuraksi hyvää tuoretta leipää, jos sellaista sattuu löytymään.

Jälkkäriksi olikin sitten banaanirahkaa, pätkisrouheella. Miten niin oli pöydällä banaaneja, jotka alkoivat kovasti vaihtaa jo väriään...?

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Sämpyläiset myslillä


Hatshii! Eilinen väsymys enteili siis tätä flentsunpoikasta. Olisihan tuo pitänyt arvata. Jäi Ameriikan pannukakut paistamatta tällä kertaa, olen koittanut kiltisti pysyä sängyn pohjalla.

Tämä sämpyläresepti on ollut jemmassa jo hyvän aikaa. Resepti on peräisin aamiaismyslini (Pirkka luomumysli) paketin kyljestä. Itse mysli on ehdotonta Pirkka-tuotteiden aatelia ja sämpylätkin olivat mainioita. Tämä resepti olisi helppo toteuttaa kokonaan luomuna, meiltä ei tosin tällä kerralla löytynyt muuta luomua kuin tuo mysli. Ja nyt kun luomusta tulikin puhetta, täytyy todeta, että valitettavan harvoin sitä valitsee luomutuotteen ostoskoriinsa. Toki ne ovat usein selkeästi kalliimpia mutta köyhistä köyhimpien opiskelijavuosien jäätyä taakse nyt olisi hyvä sauma tehdä ekologisempia kulutusvalintoja. Itse asiassa, jossain vaiheessa opiskelijaelämää kuuluin luomuruokapiiriin, jolloin isommissa satseissa suoraan viljelijöiltä hankitut luomutuotteet olivat yllättävänkin edullisia. Tästä voisikin ottaa itselleen pientä projektia!

Pirkan myslisämpylät
noin 25 kpl

0,5l vettä
1 pss 811g) kuivahiivaa
9-10 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1,5tl suolaa
0,5 dl hunajaa
0,5dl öljyä
4 dl mysliä

Lämmitä neste himpun verran yli käden lämmön (noin 42 asteiseksi). Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja. Lisää seos veteen. Sekoita joukkoon noin puolet vehnäjauhoista, grahamjauhot, suola, hunaja ja öljy. Alusta taikinaan mysli ja vähitellen loput jauhot. Taikinasta ei kannata tehdä liian tiukkaa, lopputuloksena on vain turhan kovia sämpylöitä. Anna taikinan kohota liinan alla. Leivo sämpylöiksi ja kohota hyvin liinan alla ennen paistamista. Voitele sämpylät vedellä ja ripottele päälle vielä mysliä. Paista 225 asteessa noin 8-10 minuuttia.

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Piffiä ja parsaa


Viikko on vasta puolivälissä ja olo on vähintään perjantain tasoa... Tukka putkella on viiletetty menemään töissä ja samanlaisena taitaa meno jatkua ainakin hetken. Huomenna saa onneksi levätä, tosin ikkunanpesu kutsuisi mutta voi olla etten ole kuulevinani sen kutsua!

Nopsaksi iltaruoaksi ja juhlistamaan viikkovapaata meillä oli piffiä, parsaa ja tilkkanen viiniä. Kastikkeen virkaa toimitti oliiviöljy-valkoviinietikka-valkosipuli viritys, jota taannoisella Portugalin matkalla maisteltiin. Oma versioni vaatii vielä viilaamista, mutta eiköhän se optimikin sieltä jossain vaiheessa löydy. Simppeleitä, raikkaita perusmakuja, ei sitä ihminen muuta keskiviikkoiltaansa kaipaakaan. Parsaa tuli taas haalittua ihan huomaamattaan, puolivahingossa melkein. No, nyt se on hyvää ja ei sitä sitten heinäkuussa saakkaan.

Huomenna saa nukkua pitkään ja jos vaikka paistaisi pannukakkuja aamusella, ihanaa!

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Taimivauvoja!


Päivitystahtiini saattaa näin kevät ja kesäaikaan tulla pientä hidastetta. (Tosin, eipä se mikään hurja ole ollut tähänkään mennessä.) Perheeseemme pulpahtelee uusia jäseniä tiuhaa tahtia, pieniä taimivauvoja. Kasvilasten uusia koteja pitää tässä kovalla vauhdilla laittaa kuntoon ja se vie kummasti aikaa. Kesäharrastuksiini kuuluu siis kaikenlainen puutarhanhoidollinen möyrintä niin citymaisemissa kuin maallakin. Mutta itse kasvatetut ihanat kasvikset ja kukat palkitsevat monin verroin! Ja eihän tämä touhotus pelkkään kesään rajoitu, viimeistään aina maaliskuussa alkaa siemenpussien ja kaikenmaailman luetteloiden armoton hypistely ja plaraaminen...
Kuva on muuten viime vuodelta. Tämän kevään avomaankylvökset eivät ihan ole vielä tässä vaiheessa.

Kamalan ihana hapankaali



Kuluneen viikonlopun aikana suoritettiin hapankaalikammon karkoitusta. Hommaan tarvittiin siis kaappiin hautautunut Lidlin hapankaalipurnukka ja Puolenkilon keittiöstä bongattu hapankaalikasarin resepti. Toimi! Suuri hapankaalin kammoksuja, isäni ja myös veljeni popsivat kaalia oikein hyvällä halulla. Käyttämäni chilitahna oli melkoisen tykkiä ja sitä humpsahti aimo loraus pannulle. Eipä hätää, poltetta viilenneltiin bulgarian jogurtilla, ei hassumpaa. Toteutus hoitui muurikalla, onnistui oivasti siltäkin kannalta. Oliivian reseptistä (suurkiitos siis repsetistä! :))poikkesin lisäämällä satsiin raastettua porkkanaa ja ranskankermaa.

Tässä alkuperäinen resepti, suoraan Puolenkilon keittiöstä: :)

Hapankaalikasari
2 annosta

n. 250 g bratwurstia tai muuta mausteista makkaraa
n. 300 g hapankaalia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl ajvar-relissiä
1 tl sambal oelek -tahnaa (tai muuta chiliä)

Pilko makkarat, hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Huuhtaise hapankaalia ja valuta lävikössä nesteitä pois. Kuullota sipulia ja valkosipulia oliiviöljytilkassa pannulla tai padassa (valurautapata alkaa olla vakisuosikkimme). Lisää makkarapalat ja ruskista. Lisää hapankaali ja kuullota hetken aikaa. Lisää lopuksi ajvar-relissi ja sambal oelek-tahna. Sekoita ja ota levy pois päältä. Anna maustua hetken aikaa. Jos kaapissa on ruokajugurttia tai creme fraichea, sitä voisi lusikoida myös sekaan. Ruokakermakin varmasti toimisi. Meillä ei ollut mitään noista maitotuotteista, joten mentiin ilman.


Lauantaina aurinkoisen iltapäivän ratoksi äiti ja tytär nautiskelivat myös italialaista valkoviiniä. Viini ei oikein soveltunut hapankaalin ja bratwurstin seuraan, ne nauttivat enemmän oluen vilvoittavasta kylvystä. Mutta ihanan kevätpäivän ”terassiviininä” tämä viehko italiatar oli oikein kotonaan.



torstaina, toukokuuta 10, 2007

Potkaa padassa


Lauran ja Aatun kahdenkeitossa oli valmistettu ihanalta kuulostavaa Lammaspataa karitsan etuselästä. Harvemmin käytetyistä ruhon osista saa usein aivan mahtavaa ruokaa, tosin aikaa ja vaivaa pitää välillä nähdä reilumman puoleisesti.

Eräiltä firmakinkereiltä tarttui matkaani tämä karitsanpotkaresepti, jota oli tietenkin heti kokeiltava itsekin. Karitsanpotkien löytäminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Kauppahalleihin en ehtinyt kyselemään vaan noudatin kiltisti kollegan neuvoa ja lähdin kauppakeskus Ison Omenan Citymarkettiin. Sieltä sitten lihatiskiltä kyselemään ja jo löytyi karitsanpotkia, mutta pakasteena. Hyvä niinkin ja onneksi olin ajoissa liikenteessä, oli aikaa sulatella potkia.

Ihanaiset karitsanpotkat, about näin se menee:

(Hassut mitat johtuu siitä, että alkuperäinen ohje annettiin 15 hlö:lle. Itse laitoin vähän tunteella menemään mutta tähän yritin vähän tarkentaa.)

5 karitsanpotkaa (1 potka per ruokailija)

500g merisuolaa (1dl per potka)

170g porkkanaa

170g juuriselleriä

170g palsteria

170g sipulia

50g valkosipulia

isohko loraus härkäfondia

vajaa pullolinen punkkua (Vain lasillinen kokille!)

2 punttia timjamia

Putsaa potkat, pahimmat rasvat ja kalvot pois. Tämä puhdistusoperaatio vei ainakin meikäläiseltä aika reilusti aikaa, kun ei kauheasti ole lihankäsittelykokemusta ja rutiineja. Olisin aivan valmis maksamaan vähän ekstraa saadakseni valmiiksi putsatut potkat.

Laita puhdistetut potkat suolautumaan, noin 3-4 tunniksi

Poista ylimääräinen suola ja ruskista potkat. Nosta pois padasta hetkeksi

Kuori ja pilko liemijuurekset ja valkosipuli, ruskista ne. Lisää potkat takaisin pataan. Kaada reilusti punaviiniä ja hieman fondia, kunnes melkein peittyvät. Lisää timjami mukaan pataan. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä 3-5 tuntia.

Siivilöi liemi talteen, suurusta ja tarkista maku. Kiillota voilla.

Potkien seurana meillä tarjoiltii parmesaanilla ja oliiviöljyllä höystettyä perunamuhennosta, ei siis maitoa ja voita vaan välimerellisempi meininki. Väripilkkuna murskatun perunan seassa oli vähän pienen pieneksi pilkottua ja öljyssä kevyesti kuullotettetua porkkanaa.

Tämä ruokalaji herätti ihmeellisen suurta ihastusta, lautaset melkein nuoltiin… Periaatteessa todella helppo ja yksinkertainen tehdä ja kastikekin valmistuu näppärästi samalla vaivalla. Ja padan poristessa aivan ihanat höyryt ja tuoksut täyttävät keittiön!

Valmiista ruoasta ei edes ehditty napata kuvia, se vain katosi parempiin suihin!



maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Tuikitavallinen parsakaalikeitto


Lyhyen bloggausurani aikana olen ehtinyt blogata jo kahdesti parsasta. Miten niin parsafani…? Nyt kuitenkin ohjelmistossa parsakaalia. Haaveissa oli siis huomisen lounaaksi ihana, keväisen vihreä keitto. Keitot ovat siitä mukavia lounaseväitä, että ne yleensä vain paranevat uudelleen lämmitettäessä.

Reseptivinkkiä löytyi Kotimaiset Kasvikset sivuilta.

Jossain vaiheessa olin hieman huolissani keiton väristä, joka oli lähinnä likaisen ruskeaa. Sipulipulassa jouduin korvaamaan keltasipulin punasipulilla, kasvisliemikin oli jotenkin todella ruskeaa ja parsakaalikin menee kypsyessään aika ruskehtavaksi. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ruokakerma pelasti vähän tilannetta. Koristelut jätin kyllä aivan sikseen, eväsrasiaan vaan mars!

Sosekeitto parsakaalista

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 perunaa
2 rkl öljyä
500 g tuoretta parsakaalia
1 l kasvis- tai kanalientä
2,5 dl maitoa tai ruokakermaa
suolaa ja pippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja viipaloi perunat. Kuumenna öljy kattilassa. Lisää sipulit ja perunat ja kuullota miedolla lämmöllä, kunnes perunat alkavat pehmetä. Lisää pilkottu parsakaali (kanta pienemmäksi pilkottuna kuin kukinnot) ja liemi. Keitä kunnes parsakaali on pehmeää, noin 10 minuuttia. Hienonna keitto tehosekoittimella tai sauvasekoittimella.Lisää maito ja kiehauta. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Voit koristella keiton halutessasi pienillä, keitetyille parsakaalinnupuilla.

sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

Sunnuntain paistipäivällinen


Viikonloppu on kulunut kuin siivillä ja sangen moninaisissa puuhissa: saldona mm. kampaajalla käynti, shoppailua, yksi pystytetty lipputanko, grillikauden avaamin, kesäkeittiön pohjan tekeminen, kasvimaan muokkaus ja kanankakan levittäminen, marja- ja ruusupuskien leikkaaminen, ensimmäisten salaattien ja yrttien kylväminen. No, onneksi osassa juttuja saattoi olla takapiruna.

Tässä välissä pitää siis vielä selventää, että soppakellarin poppoo vierailee heti kevään tultua sangen ahkerasti maaseudun rauhassa. Siellä siis erityisesti riittää tuota projektia, tänä kesänä olisi tarkoitus saada aikaan kesäkeittiö, se lipputankohan nyt siis on!

Viikonloppuun kuuluu olennaisesti aina hyvä ruoka ja yhdessäolo. Kaiken ulkona puuhastelun tiimellyksessä ruokakuvia ei tänä viikonloppuna tullut napsituksi. Tuppaan hiukan olemaan sitä sorttia valokuvaaja, joka ottaa kameran kyllä mukaansa mutta ei jaksa käyttää sitä… Esittelyyn pääsee siis erään kevätsunnuntain ateria, jota nautimme tuossa mäen toisella puolella, erittäin hyvässä seurassa, vaikka sukua taisivatkin olla.

Soppakellarin tapana on, että naudan sisäfile saa yleensä ensin kauniin ruskean värin pintaansa valurautapannulta, jonka jälkeen se kieräytettiin uuniin mietoon lämpöön, kunnes paistomittari piipittää mukavia lukemia. Meillä naudanliha syödään yleensä hyvinkin mediumina ja vähän vieläkin raaempana, tosin joka kerralla joudun jostain lunttaamaan noita paistoasteita… Sama pää kesät talvet. Paistamisen jälkeen liha kääräistiin folioon ja pyyhkeeseen noin vartiksi tasaantumaan.

Lihan seuralaisen virkaa toimitti raikas salaatti, joka oli höystetty Manchego-juuston viipaleilla. Kastike mukaili kevyesti Caesarin henkeä.

Suosittelen muuten todella lämpimästi tuota elektronista paistomittaria. Eipä tarvitse arpoa noita paistoaikoja. Kunhan vaan eka lunttaa jostain nuo asteet…




lauantaina, toukokuuta 05, 2007

Risottoa parsasta


On risottoja ja risottoja. Irvokkain esitys oli varmaan se ala-asteen hemapalla höystetty liisterimäinen jauheliharisotto. Peruskoulun luoman risottokammon voittamiseen meni vuosia. Risoton kanssa on kai vähän samalla tavalla kuin valkoviinin. Kun on kerran maistellut turhan paljon makiaa ja halpaa saksalaista valkkaria, saattaa mennä muutama teiniangstin värittämä tovi, ennen kuin uskoo mitään hyvää yhdestäkään valkoviinistä.

Samoin on muuten risottoreseptien laita, löytyy vaikka millaisia. Suosittelen suhtatumaan epäluuloisesti, jos reseptissä ei esiinny lainkaan valkoviiniä, parmesaania tai voita (No, viinistä voi joustaa…).

Syksymmällä tätä risottoa tehdään meillä sienistä ja mukaan saatetaan tuikata vähän pekoniakin. Miespuolisen suosikkiruokia!

Tämän ohjeen alkuperäisresepti (Risotto ai funghi) löytyy kirjasta Yksinkertaiset yhdessä (Antti Vahtera & Visa Nurmi), samoin myös Ruokalan reseptiarkistosta. Siitä se on sitten muokkautunut oman maun mukaiseksi. Ei siis tosiaan mikään kevytversio, sopii ehkä paremmin viikonloppuun tai sitten lohturuoaksi todella huonon päivän iltaan.

Parsarisotto
noin 4 annosta

1 nippu parsaa (mieluiten vihreää)
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan mehu
½ l kasvis- tai kanalientä
2,5 dl valkoviiniä
noin 100 g voita
1 kpl sipuli tai punasipuli hienoksi silputtuna
250 g risottoriisiä ( Arborio, Carnaroli, Vialone)
(4 cl kuivaa vermuttia)
100 g tuoretta raastettua parmesan-juustoa


Valmistusohje:
Käsittele parsat ja leikka ne puoliksi tai kolmeen osaan. Sulata puolet voista ja lisää loraus oliiviöljyä. Kuullota sipuli. Lisää riisi. Pyörittele, kunnes riisi on "öljyyntynyt". Lisää lientä ja viiniä vähän kerrallaan. Annan poreilla kevyesti ja lisää nesteteitä aina, kun edellinen satsi on imeytynyt. Lisää parsan varsiosat kattilaan noin kiehumisen puolivälissä ja nuput vasta melko loppumetreillä. Vihreä parsa kypsyy noin 10 minuutissa. Risotto on valmista, kun riisi on samettisen märkää "al dente". Lopuksi lisää sitruunan mehu, (kuiva vermutti), loppu voi ja runsaasti parmesania. Sekoita ja tarjoile.

Muutama huomio:
- viinin ja liemen suhdetta voi kukin fiksata mieleisekseen ja sen mukaan, mitä kaapista löytyy
- kaikkea voita ei tarvitse laittaa…
- kannattaa maistella tuotosta ja seurata samalla riisin kypsymistä.
Nesteiden määrä ei ole ihan pilkuntarkka ja sitruunan vaikutus lopputulokseen
makuasia.
- Risotto saa olla puuromaisen löysää, sen ei ole tarkoituskaan olla ”tinttaa”
- Jos omistat sattumoisin emaloidun valurautapadan, kokeile risoton valmistamista
siinä. Toimii loistavasti!

perjantaina, toukokuuta 04, 2007

Viikonloppuviini


Viimeistään perjantaina työpäivän jälkeen tekee mieli oikaista tuohon nojatuoliin, nostaa jalat rahille ja siemaista lasista viiniä. No, myönnettäköön, että ei se meillä välttämättä viikonpäivää katso. Useimmiten meillä keikkuu kaapissa yksi jos toinenkin avattu viiniputeli. Niistä voi sitten lorauttaa keitokseen ja joskus jopa saamme pullon tyhjennetyksikin. Ilmauspumppu on näppärä, näin kahdenkin hengen perheessä. Raaskiin avata paremmankin pullon vaikka keskellä viikkoa, jos siltä tuntuu.

Tänään tuntuu kyllä siltä, että viimeviikkoinen lomailu ja vappuhulinat kaikkine juomineen vaativat vähän nenänvalkaisua. Jos vaikka huomenna repäisisi ja ottaisi maalla saunan jälkeen ihanan huurteisen saunakaljan!

Kuvassa olevia portviiniputeleita saimme maistella Quinta de la Rosan tilalla Pinhaossa. Yksi tuottajan punaviineistä on jopa saatavilla Alkon valikoimassakin. Laadukasta ja hyvin tehtyä tavaraa, tosin ei aiheuttanut mitään mullistavia järistyksiä mutta silti hyvää. Portugalissa on viime vuosina satsattu kovasti myös pöytäviinien (=eli muiden kuin portviinien) tuottamiseen ja se alkaa todella maistua laadussa. Vierailimme muutamilla tiloilla ja kuultu sekä nähty vakuutti. Nouseva trendimaa!

P.S. Quinta de la Rosan tilalla on kodikas ja viehko hotelli, kohtuulliset hinnat, ystävällisiä ihmisiä ja mieletön jokimaisema! Suositellaan lämpimästi.
 

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Makuja Portugalista


Portugalin retki oli sangen moniulotteinen monessakin mielessä. Paljon nähtiin ja paljon myös maisteltiin. Hintakategoriatkin vaihtelivat 10 euron lounasta yli 100 euron illalliseen (kaksikolta siis). Matkan ehdotonta kärkikastia oli portolainen ravintola D.Tonho, joka paikallisella hintatasolla oli varmasti kovin kallis mutta Helsingin hintoihin tottuneelle ihan ok-hintatasoa. Paikan viinilista on kunnianhimoinen ja ruoka maukasta, tosin melko simppeliä. Joka tapauksessa vasikanpihvit olivat aivan omaa luokkaansa, samoin lisukeperunat ja vihreä vihannesjuttu, jota emme oikein pystyneet tunnistamaa (Turnipsin naatteja valkosipulin kera öljyssä haudutettuna, ehkä?). Reilulle sataselle sai todella vastinetta (aperitiivit, pieni alkupala. leipää, pääruoat, pullo viiniä ja jälkkärit+portviinit). Tosin, enemmänkin rahaa olisimme saaneet helposti menemään…


Toista ääripäätä olivat sitten maaseutukylien lounaspaikat. Kympillä irtosi lounaat ja jälkiruoat sekä pullo ihan kelvollista viiniä, kahdelle siis. Majoituspaikkoinamme toimineissa quintoissa (=viinitiloja) saattoi myös illallistaa tilauksesta. 20-25 euroa/hlö ja sait 3 ruokalajin illallisen ruokajuomineen. Ruoka oli yleensä maukasta, ei mitään ihmeellistä kikkailua vaan hyvää portugalilaista kotiruokaa ja viinit oman tilan tuotteita. Ei lainkaan hassumpaa. Ja kun vielä matkustimme low seasonin aikaan niin palvelua ja ystävällisyyttä piisasi todellakin. Erinomaisen hyviä kokemuksia kaikki.

Kaikenlaista lihaa tuli syötyä melkoisen paljon, varsinkin Tuslan, joka on allerginen kaikille meren eväkkäille. Sisämaassa kala oli aina pakasteesta, ei kovin houkuttelevaa siis. Suosittua oli kuivattu turska, josta todistetettavasti tehtiin myös erinomaista ruokaa runsaan oliiviöljyn ja valkosipulin avulla. Valmistustavoissa ravintolaruoassa oli ehdottomasti suosituinta grillaaminen eikä turhia kasvislisäkkeitä liiemmin tyrkytetty (pl. porkkanaraasteella höystetty lehtisalaatti) joten useimmiten ruoka tuntui aika raskaalta. Vakiolisukkeita annoksille oli riisi ja ranskanperunat, jotka tupsahtivat pöytää melkoisen vakiona. Ja annoskoot, ne olivat aina melkoisen miehekkäitä. Nyt voikin sitten pitää pientä kevätpaastoa, keitot ja salaatit maistuu...

Vaisuhko Walpuri


Vappuaatto meni lähinnä päänsärkyisissä merkeissä, vaiva ei johtunut liiasta kuohujuoman nautiskelusta vaan kireistä niskoista. Synttärikemuissa käytiin kuitenkin, vaikka itse synttärityttökin poti armotonta vatsavaivaa. Emme siis todella olleet kulmakunnan kovimpia bilekissoja- ja tai kolleja. Tarjolla oli maanmainiota kasviscurrya ja luomu-täysjyvä jasmiiniriisiä. Erinomaista vaihtelua Portugalilaiseväisiin… Synttärikakun virkaa toimitta mitä muhkein cheesecake. Juhlajuomakin oli erinomaista: Anna di Codorniu-kuohuviini nosti tunnelmaa kovasti, vaikka ei nyt ehkä ruokiin ollutkaan ”täsmäviini”. Mutta siitä viis, tällä kertaa!

Päänsäryn turruttamana sain otettua juuri ja juuri kuvan kasviscurrysta… Ohje jäi pöytäkeskustelun varaan, ehkä ehtoisa emäntä sen joskus meille suo?

Vappupäivän piknik muuttui brunssiksi kotokulmilla. Kylmänkalsea kevätsää ei houkutellut Ullanlinnanmäelle. Päänsärky jatkui vapunpäivänkin kunniaksi, onneksi tarjoilupuoli hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Nuutuneessa olotilassa valokuvaaminenkin unohtui aika tehokkaasti. Jalona tavoitteenani oli ollut tehdä Oliivian ohjeistamalla piiraspohjalla parsa-pekonipiirasta. Nuutumus voitti ja pakastimesta löytyi valmispiirakkapohja, jälleen kerran. Maukasta tuli siitä huolimatta, pekoni tosin ehkä hieman peitti parsan hentoa makua, määrää kannattaa säätää. Mukaan täytteeseen meni myös purjosipulia ja mozzarellaraastetta. Upposi vappukansaan oivasti, tosin omasta mielestä vaatii ehkä pientä säätöä vielä… Muukin tarjoilu oli oikein onnistunutta, kiitos siis myös Oravanmarjalle emännöinnistä!

Tänään ei sitten enää olekaan ollut päänsärkyä, mutta tänään olikin jo työpäivä! ;)